Sea Life

Viime maanataina siis suunnattiin S:n kaa Centron yhteydessä sijaitsevaan Sea lifeen. Paikka oli juuri menossa kiinni, mutta ehittiin vielä sisään. Oli aika jees mennä keskenään melkein tyhjässä Sea lifessa C:

Ekana mentiin tollaseen juttuun, joka kellu sen isoimman altaan pinnalla ja siin oli lasi josta pysty katteleen veteen. Kauheen hyvii kuvii sielt ei kyl saanu. Salamaa ei saanu käyttää ettei fisujen mee silmät.

Uuuuu tää oli yks parhaista: Paul! The Paul joka siis ennusti viime fudiksen MM jotaí kaheksan (tai enemmän, ei muista) pelii oikein. Aika lunki tyyppi sen silti oli. Ja sil oli oma pokaali ja pallo ja kaikkee.

Nää merikilpikonnat oli mun suosikkei! Noi oli aika nuorii, 67 vuotta. Ne oli ihan jättimäisii ja koko akvaarion vaarallisimpii otuksii. Ne on kuulemma niin uteliai ne tulee lähel ja maistaa palan. Ja se purasu on nii kova et lähtee tyyliin puolet päästä tai jotai.

Ne oli nii vauhdikkai et hyvän kuvan saaminen oli aika mahottomuus.

Ootin koko ajan et koska tollanen tunneli tulee. Ei oo akvaarioo ilman sitä! Ja kylhän se sielt sit ilmesty ja päästiin ihmetteleen ku hait ui pään yli.

Nää on jotai elävii otuksii, en tiä mitä :D mut aika jännii kaverei kyl.

Haivauvoja!

Kiitos "kolleegalleni" S:lle seurasta C:

Ja oli mul kyl ihan sinne Centroon asiaaki. Tajusin meinaa et mul ei oo muotoilurautaa! Ja tarviin sellasen, varsinkin tän otsiksen kans. Niinpä suunnattiin fisujen jälkeen eletkroniikkakauppaan ja piene ettimisen jälkeen löydettiinki etsimämme. Sit alko kauhee vertailu et mikä on paras. Tulin tähän tulokseen:

Jä värihän ei yhtään vaikuttanu asiaan ;) Muovipusseihin sujahti myös syystakkiin täydellisesti mätsäävä pipo ja helmikorvisnapit kadonneiden tilal. En oo muuttohässäkän jälkeen nähny kumpiakaa perushelminappejani :/ ei auttanu ku ostaa uudet. Mut nyt sänkyyn töllöttään X-factorii, huomen aamulla saan nukkua! ja viikonloppuna suuntana Luxembourg.

Eka koulupäivä EVER

Tänään alkoi koulu! Meillä Suomessa se tarkoittaa sitä, että haetaan pankista reppu, ostetaan uusi tarravihko ja krepataan hiukset. Täällä se tarkoittaa lahjoja, juhlia, onnitteluja, kyyneleitä ja materiaa. Sakssa kaikki koulutarvikkeet vahaliiduista koulukirjoihin hankitaan itse. Lapset painaa kouluun jättimäiset Scout -reput selässään joka päivä. Kaksosilla siis alkoi tänään koulu ja se tiesi ennennäkemätöntä hulabaloota!

Ensin mentiin kirkkoon, kun oltiin aamu tällätty ja kuvattu. Sitten mentiin koululle ja vanhemmilla oppilailla oli esityksiä ja muuta kivaa pienemmille. Sitten lapset juhlallisesti siirtyivät luokkiin yhdeksi oppitunniksi vanhempien ( ja maYn) räpsiessä kuvia ja kyynelehtiessä. Mutta suurin juttu täällä on Schultüte. Se on mitä mielikuvituksillisimmin koristeltu jättitötterö, jonka sisällä on karkkia ja muita pieniä (tai suurempia) lahjoja koulutielle. Tässä A:n ikioma Schultüte:


Tötteröitä voi ostaa valmiina, mutta hullutus on mennyt niin pitkälle että äideille järjestetään jopa kursseja asian tiimoilta. Koulun pihassa näkyikin vaikka minkäläisiä virityksiä. Teemoina oli mm. tytöillä merenneidot, ballerinat, kukkaset tai hevoset. Pojilta löytyi mm. merirosvoja, jalkapalloa, robottia ja autoja.

Eikä tietysti sisaruksia tule unohtaa. Kuvassa kaikkien lasten tütet, keskellä L:n tötsä, joka on vähän pienempi kuin päivänsankareilla, ns. sisarustüte. Kaksosetkin saivat omansa kun esikoinen aloitti koulutien.


Koululla oli esityksiä, mm. kolmosluokkalaisten räp pienimmille.

Sillä aikaa kun tuoreet ykköset olivat ekalla, ja päivän ainoalla oppitunnillaan, nelosluokkalaisten, eli koulun vanhimpien vanhemmat tarjoilivat juniorien vanhemmille kahvia ja kakkuja. Päivän päätyttyä käytiin vielä syömässä. Meitä mukana oli vanhemmat, kaikki muksut, I:n ystävätär, Oma ja V, Taata ja tietysti minä. Tässä on päivän mittaan käynyt ystäviä kahvilla ja naapurit tuomassa lahjoja. Ja meillä siis on erittäin pienet häppeningit; jossain perheissä saatetaan pitää 80 vieraan juhlia. Siis sen kunniaksi, että lapsella alkaa koulu.

Meidän ekaluokkalaiset jännittyneinä aamulla ennen kirkkoon menoa:

Snoopy

Elikkä, meil on täällä tämmönen nelijalkanen karvanen riiviö, joka on tähän mennessä tuottanu paaaaaaljon pään vaivaa ja hermojen kiristymistä. Kyseessä on Snoopy, pari viikkoa sitten tänne muuttanut kaniherra.



Snoopylla on kaksikerroksinen huvilansa pihalla, mutta aateliin et sen on hyvä päästä juoksemaan välillä vähän enemmän ja tehtiin pihalle aitaus. No sieltä se tietty hyppäs pois, mut onneks sain napattuu niskavilloista kiinni ja Snoopy pääty tiukasti takasin lukkojen taa. Mutta kellarikerroksessa se vois juosta rauhassa, joten suljettiin ovet ja tuotiin se käytävälle juoksemaan. Alku-ujouden jälkeen pikkupeto paino ku viimestä päivää! Ja tietty jätti papanoita joka paikkaan ja nakersi tapettii ...

Snoopy on siis todella utelias yksilö, se haistelee joka paikkaa ku koira ja on työntämässä nokkaansa ihan joka koloon.

Snoopyn oma lukaali:

Kanitulokkaame on ihana ja söpö, ja pienen operaation jälkeen saamassa myös vaimon! Mutta mun ja Snoopyn välit on tällä hetkellä jäätävän kylmät. Mun tehtävä oli meinaa ottaa Snoopy liikuntatuokion jälkeen kiinni ja laittaa takasin häkkiinsä. Ei ollukka mikään ihan helppo juttu. Mä en tiennykkä et tollaset kanit on nii vahvoja! Meitsi paino työhanskat ja kantokoppa käsissä pitkin alakerrosta ja Snoopy viilettää karkuun. Kun yritin ottaa sen kiinni ystävällisesti, se potki ja raapi. Kerran sain sen jo koppaansa mutta tietenkin se piru karkas. Kyllä mä sen lopulta sain kiinni ja omaan häkkiinsä, mutta helppoa se ei tod ollut. Joten vieläkin kyselen: entiset ja nykyset kaninomistajat; vinkkejä ja neuvoja kiitos!

Voi juna-aikataulut sentään ...

So, eilen tuli siis tekstiviesti toiselta suomalaiselta au pairilta (johon törmäsin sattumalta lentokentällä) että hän ja muutama muu auppari on menossa alkuillasta Düsseldorfiin ja kyseli haluaisinko liittyä seuraan. No totta kai! Katsoin juna-aikataulut ja menin bussipysäkille hyvissä ajoin, että ehtisin varmasti junaan. No bussi tuli sitten melkein 40 minsaa myöhässä, vaikka niitä normaalisti menee 10 minutin välein. Missasin siis kaks junaa.

Ei siinä mitään, pääsin rautatieasemalle, mutta en löytänyt sisäänkäyntiä! Mikä hemmetin blonditesti sekin asema on olevinaan! No löysin sit oikeen laiturin ja näin, mutta tietty menin väärään junaan. Noh, taas maailman sekavin aikataulukirja esiin ja sitä plaraamaan. Vihdoin pääsin määränpäähän, vaan vaivaset 50 minsaa myöhässä. Onneks tytöt odotti :) Lähettiin sit syömään ja vähän käveleen Altstadiin ja Rheinin rannalle.

Tällänen setti oli päällä:

En saanu yhtään hyvälaatust kuvaa :< voi kyl johtuu ihan siitä ettei Oberhausenin päärautatieaseman vessassa oo kauheen mahtava valaistus ;P

Päätettiin mennä Rhein turmiin. Siel oli ravintola ja tollanen pällistelytasanne. Oli kyllä huimat näkymät! Näki Düssiksen, Rheinin, lähikaupungit ja kaukana siintävät tehdashelvetit.

Kuuluisa Rhein -joki.

Sitten kaks meistä lähti metsästään oikeeta junaa kotiin ja me kaks blondii jäätiin vielä kokemaan tosi-saksalaisuutta. Mentiin siis pubiin oluelle. I anto mul tarkat ohjeet miten niissä kuuluu olla ja tilata ja maksaa yms. Aika eri meno ku Suomes :D Mut se olut! Yäk yäk yäk! Onneks se maksaa alle kaks euroo per tuoppi ni pysty ihan hyvillä mielin jättään sen juomatta. Yäks! Päätettin käydä kunnon drinkeillä jossain et sais sen kamalan maun pois suusta. Pongattiin joku jazz paikka, johon pääsi naiset ilmaseks sisään ja jossa sattu oleen viel esiintyjä. Siellä huomas, että täällä ollaan olutihmisiä, sillä yhtä drinksuu teki kaks baarimikkoo ja kokoajan ohjeita lukien. Mut yks niist oli käyny Suomes nuorena ja se oli ihan innoissaan. Saatiin myös ilmaseks jotkut shotit jotai paikallist litkuu. Se poltteli kurkus seuraavat puol tuntii.

Sit lähettiin käveleen Hauptbahnhoffille ja poikettiin hyvännäköselle klubille matkalla ku haluttiin nähä myös se biletysmeininki. Ihan äly siisti paikka! Siel oli ainaki 40 astet lämmin, lattia oli hienon hienoa hiekkaa, ihmiset hengaili itämäisil sohvaryhmil tai aurinkotuoleis ja poltteli vesipiippuu. Taustalla soi hiphop ja reggae. Ja sielt sai maracujadrinkkejä! Nam nam nam!

Sit lähettiin juna-asemal, mut tietty eksytiin tietyömaiden takia pahemman kerran. Toinen meistä oli käyny pari kertaa Düsseldorfissa, mutta voi morjens me käveltiin varmaan tunti, ja koko ajan ihan lähellä päärautatieasemaa. Pari kertaa neuvoo kysymäl löydettiin etsimämme vaan todetaksemme et molempien vikat junat lähti ihan niillä näppäimillä, eikä tietty ehitty. Monien vaiheiden ja monien eri junien jälkeen päästiin Oberhausenin päärautatieasemalle. Sieltä saatiin luojan kiitos pitkän ettimisen jälkeen bussi asemal, mistä taas saatais bussi meil. Mut sit loppu huumori ku huomattiin et sitä nimenomaista bussia sais venata melkein tunnin. Eli taksi alle ja meille kotiin vihdoin turvaan. Siinä vaiheessa kello oli yli kolme. Ja aamulla selitykset I:lle miks meit oliki yhtäkkii kaks :D onneks asun ihassa ja rennossa perheessä, joten Iki sano et oli parempi et tultiin sit molemmat meil lukkojen taa, ku et oltas jääty venaa aamujunii rautatieasemil yksin. Tää ei meinaa mitään ihan lintukotoo oo tää seutu. Sitten saattelin uuden ystäväni bussille ja hän jatkoi seikkalua kotiinsa.

No mutta siis elossa ollaan ja tänää pitäis illalla juhlia täällä kotosalla. Mukavaa tavata tuttavia, ystäväperheitä ja naapureita :) Nyt vois vähän mennä päiväuneilemaan ku on vielä rauhallista.

Kirotusvirheeet on kivja

Juu eli edellisessä postauksessa oli heti otsikossa kauhee virhe. Näin sen pitäis kuulua:

I'm singing in the rain, but not just singing in the rain

Und dann, selitin siitä kuinka jenkkilaulajaa haastateltiin enkuks, vaikka sitä just haastateltiin saksaks ja laulajattarelle tuli teksti korvanappiin enkuks. Huolimaton, minäkö?

Alan siis tästä lähin pikkasen paremmin oikolukemaan juttujani :D Nyt suuntaan Düsseldorfiin moro.

p.s luvassa postaus karvaisesta lisälapsestamme :)

I'm singing in the, but not just singing in the rain

Aamulla satoi satoi ropisi, pilipilipom. Koko päivän on ollu tollast harmaata ja vettä tulee taivaan täydeltä, aiku kiva. No, olin rohkee tyttö ja suuntasin silti kasin jälkeen lenkille, ja kyllä kannatti. Sai meinaa olla aika rauhassa, sillä taitaa nää saksalaiset olla kuiteski sen verran mukavuudenhalusii ettei lähteny sateeseen reippailemaan. Tänää tuli myös ekan kerran mun täällä olon aikana siivoojat ja ne kyllä pisti tuulemaan, ei meinannu alta pois ehtii :D

Sitten lähettiin I:n kanssa hemmotteluun ja suunnattiin kampaajalle. Tuoliin istuttuani vastasin kysymykseen "ja mitäs tehään" että voinko selittää englanniks. No siihen kampaajani vastas et ei ja huusi hädissään frau Luftilta apua. No onneks I selitti sit ja mä kans parhaani mukaan. Pikkasen kyl tuli sellanen olo et voi apua tol on mul hiukset käsissään ja mä en voi antaa ohjei. Mutta kyllä se sit saksakski luonnistu ja lopputulos näyttää tältä:

Jeps, back to bangs! Vihasin sivuotsista ja toisaalta olin kyl kasvattamas sitä pois, mut kärsivällisyys tais lopahtaa :P Pään valmistuttua kuljeskelin Dinslakenissa, kaupunginosassa X. En meinaa kuollaksenika muista sen nimee, mut se oli ihan kiva! Joka toinen kauppa oli luontaistuotekauppa, apteekki tai kauneushoitola kynsi- ja hiushoitoneen ja hierontoineen. Naisten paratiisi siis :)

Huomasin muuten et tää saksankieli -villitys on kyl viety nii äärimmilleen. Tossa taustalla pyörii Vivo ja siinä haastatellaan jenkkilaulajaa. Haastattelija kysyy kysymykset enkuks ja haastateltavalle tulee puhe englanniks korvanappiin. Ja sit se vastaa enkuks ja päälle on puhuttu teksti saksast. Joten ihan ummikot voi huoletta muuttaa saksaa; kaikki, siis KAIKKI on saksaks. Ja ihmiset ei vältsis puhu englantii ollenkaan, joten kieltä oppii väkisinki. Ja se on tietty jätte hyvä!

Einkaufen!

Eilen rohkaistuin ja lähdin seikkailemaan yhteen Euroopan suurimpaan ostoskeskukseen. Matka on bussilla 25 min ja kun meillä on pysäkkejä joka kulman takana, eikä bussia tarvinnut edes vaihtaa, pääsin jopa hyvin perille. Menin iltapäivällä, mikä tietysti oli erittäin huono valinta, sillä huusholli oli ihan täynnä. Illalla juttelin paljon kavereiden kanssa naamakirjassa, ja etsin samaisesta paikasta myös au pair -kohtalontovereita lähiseudulta. Lisäks syötiin lettuja ja muksujen mentyä pehkuihin katteltiin I:n kanssa paikallista X-faktoria ja juotiin kuoharia. Etin myös kielikursseja jonne voisin mennä, mutta täältä päin löytyy aika huonosti mulle sopivia :/ no, täytyy jatkaa etsintöjä.

Mutta tässä siis pari kuvaa ostarista, johon kuuluu myös mm. taidenäyttelyitä, discoja, pubeja, leffateattereita, Sea life (siellä on kuuluisa jalkapalloennustaja Paul!) ja huvipuisto.

Eikä sieltä tietenkään tyhjin käsin lähetty.

Ostin sateenvarjon Saksan sateiseen syksyyn. Toivotaan ettei sille oo käyttöä. Mut toi on ihan pieni käsilaukkumalli ja varmasti piristävän värinen syksyn depiskausilla.

Lisäks ostin pienen pussukan kaikille niille miljoonille meikeille sun muille jotka aina pyörii päättömästi ympäri laukkua.

Ja paras kaikista:

Jees, korukauppa yks seinä kokonaan omistettu Hello Kittylle! Onko parempaa? Ton kaupan tuun kyllä tyhjentään vuoden mittaan :D

Yesterday

Mä voisin muuttaa koko Päivän asu -konseptin Päivän jätski -postauksiks :D no toi on oikeestaan sitruunasorbettia, joten siin on iso ero :P Eilen tapasin Oma K:n ja leikin ja pelasin jalka/lentopalloa (meijän oma juttu) muksujen kanssa.Käytiin myös paikallisessa supermarketissa hankkimas kaksosten ihkaekat koulutarvikeet, ja hypittiin paljon trampalla ja liimailtiin jalkapallotarroja. Illalla aloin kattoon Amerikan Huippumalli haussa -ohjelmaa (ihanasti saksaks dupattuna tietty. Tänne tulee leffatki ihan sika myöhäs ku tarvii ääninäytellä ne uudestaan. Step up 3 tulee vast täl viikol) mut sit alettiinki jutteleen I:n kaa ja puhuttiin yli tunti. Tunnen taas perhettäni pikkasen paremmin :) Huomenna tän päivän menoista, nyt Guten Nacht!

Hoodini mun

Jälleen turisti-maY painoi kartta kourassa pitkin ja poikin katuja. Sää on vaa hirvee, välil tulee hirvei vesikuuroi ja tuuli on kamala. Aamulla heräsin aikasin, vein I:n kanssa lapset kesäpäivähoitoon. Ja sitte ajoin takas! Jeps! Ei ihan sama ku et vetäis koppiksen kans, mut kyy se siit ku vähä ajelee lisää.



Tässä siis saksan koti etupihalta:

Hyi toi kammotus siis ei oo meijän etupihal :DD

Tänää muuten käytiin avaamas mul pankkitili ja ilmottaas mut kaupunkilaiseks C: jee!

Tälläst wisteria lane -tyylist tää on, ihan piukkaan tungettu omakotitaloi. Ihan mukavaa seutua tosin, ihmisiä paljon, mutta silti rauhallista ja vähän vihreyttäki :) Mut mä lähen ny hurjasteleen lisää --> muksut kotiin.