"Are u from Russia?"

Paatoksista viikonlopun tunnelmiin. Eli torstaina hyppäsin aamulla aikasin junaan ja otin nenän kohti Müncheniä. Aamu oli aika kaoottinen, sillä havahduin unesta vasta parikymmentä minuuttia ennen bussiinryntäämistä. Pesin hampaat, heitin vaatteet päälle ja kirmasin hiki valuen bussiin. Ja loistavasti ehin junaan. Suihkussa en ehtiny käydä (luojalle kiitos kuivashampoosta), aamupalaa en ehtiny syömään, enkä pahemmin meikkipussiakaan raottaa, mutta edessä olevalla reippaan kuuden tunnin istumisella on onneks hyvätki puolensa. Ddorfin jälkeen sain loppumatkan istua yhellä penkkiparilla yksin, joten torkuin niska kipeenä koko matkan.

Perille päästyäni treffasin kaks maailman ihaninta neitoa S:n ja F:n ja käytiin heittämässä kamat hostellille. Ja mä pääsin vihdoin suihkuun. Ilma oli sateisen harmaa, mutta nihkeän kuuma. Kierreltiin keskustassa ja käytiin syömässä tosi hyvässä meksikolaisessa paikassa.



Palattiin hyvissä ajoin majapaikkaamme keräämään energiaa seuraavia päiviä varten. Aamulla venailtiin pahin suihkuruuhka (meijän huoneessa nukku 10 ihmistä) ja lähettiin kaikessa rauhassa kaupungille metsästään aamupalaa ja katteleen Bayerin pääkaupungin pakollisia nähtävyyksiä. Okei ehkä vähän eksyttiin kaupoille, mutta mä olin tosi vahva ja hillitsin itseni pahimmalta shoppaushimolta! Vähänkö oon ylpee itestäni. Vierailtiin myös Olympiapuistossa kaatosateesta huolimatta. Ja kun ollaan tyttöporukalla liikkeessä, ni tietysti pitää tsekata maailman saksalaisin juttu, eli BMW showroom. Mä halusin sinne vaan lämmitteleen ja sadetta karkuun, mut oli niitä autoja ihan hauska "koeajaa"















Olihan siel kaikkii tosi hienoi autoi ja niis oli tosi modernit renkaat tai jotain, mut tää kaveri oli mun ehdoton suokkari!



Olympiaurheilun, autojen, parin ostoskeskuksen ja kauppojen jälkeen palattiin kaupan kautta hotlalle lepuuttaan jalkoja ja valmistautuun iltaa varten. Kiitos mahtavan ja kaikkitietävän googlen, tiedettiin suunnata isoon baarikeskittymään vähän keskustan ulkopuolella. Ja onneks tiedetiin, sillä se oli ihan mieletön paikka! Vanha tehdasalue, joka näytti ihan huvipuistolta, mutta oliki täynnä mitä erilaisimpia klubeja! Ja porukkaa riitti. Junalta paikkaan kävellessä saatiin jotkut ilmaisliput johki klubil, ja suunnattiin sit sinne. Se oli ihan jees paikka, mutta päätettiin parin tunnin päästä vaihtaa maisemia. Seistiin ulkona tihkusateessa ja mietittiin mihin mennä, kun ohi kävelly jätkäporukka kysyi että mihin oltiin suuntaamassa. Vastattiin, että ei mitään käryä, joten herrojen suositteluista lähettiin hakeen sellaset viiden euron rannekkeet, jolla pääsi miljoonalle eri klubille sisään. Ja me mentiin sillä tasan yhteen :D mut se paikka oli ihan mieletön, valtavan iso, täynnä reivaavaa bilekansaa ja hyvää musaa!





Jalat (ja mun kohdalla myös selkä ja korvat) kipeinä lähettiin kovan tanssimisen jälkeen Burger Kingin kautta nukkumaan. Mutta siis jos joku Münchenin suunnille eksyy ja juhlimaan halajaa, suosittelen Kultfabrikia erittäin lämpimästi! Paljon erilaisia paikkoja, nuoria ja hyvää musiikkia. :)

Lauantaiaamuna F:n piti kirmata lentokentälle, ja munki juna lähti jo ennen kahta. Ehittiin kuitenkin S:n kans vähän vielä pyöriä kaupungilla ja vierailla Frauen Kirchessä ja sen tornissa, ja yhdessä puistossa.







Junaan hypätessäni huomasin, että kaikki istumapaikat oli varattuja. Yleensä varaan aina ite paikan, mutta nyt olin autuaasti sen unohtanut tehdä. Jätin matkalaukun ekalle tyhjälle hyllylle ja vaelsin kinkkiruokapaketti kourassa junaa päästä päähän. Kaikkien paikkojen kohdalla luki, että varattu. Kirosin ja istahdin bistron penkille. Konduktööri tuli kattomaan lippua, ja kysäisin samalla, että mistä mahtaisi löytyä vapaita paikkoja. "Tonne päin kun menette, on vaunut lähes tyhjiä" Ai hä? "Joo nuo elektroniset paikkavarauskyltit on rikki, tuolla päässä on vaikka kuinka paljon tilaa" Nii justiinsa. Löysin rauhallisen vaunun ja vallotin taas yhen penkkirivin. Laitoin soittimen korville, ja vaivuin jonkinnäköiseen unenomaiseen horrokseen, koska havahduin kun joku tökkii mua polveen. Konnaritar tuli tsekkaan lippuu. Just ku olin saanu hyvän kipparan taaksekaadetuilla penkeillä -.- Loppumatkan söin karkkia, luin ja kuuntelin musaa.

Sit niitä itsehillintähankintoja. Mulla oli pari lahjakorttia yhteen kemppariin, joten siellä uskalsin ostella kaikkea kivaa; pari uutta dödöä, muutama kynsilakan, pro hiusharjan ja hiuslakkaa.



Yhdessä kaupassa pongattin kaikki niin päheet (S1, näitä saa sanoa päheiksi!) toffelit, että ostettiin kaikki kolme uudet varpaanlämmittimet. Mie ja S vaaleenpunaset, ja F mustat.



Ei reissua ilman koruostoksia. Yhestä vaatekaupasta tarttu mukaan söppänä sormus. Itse asiassa mulla on tosi huonosti kultasia sormuksia, joten tuli sekin asia samalla hoidettua.

Tossa mun peukalonkynnessä on päälimmäisen lakkakerroksen alla graffiti effeckt lakkaa, siks se näyttää niin epätasaiselta. Ei mulla siis ihan noin huonokuntoset kynnet oo :D

Ja vihdoin sain hankittua uuden rukousnauhan vanhan kadonneen tilalle. Tää on nyt sieltä frauen kirchestä, eikä Vatikaanista niinku edeltäjänsä, mutta silti nätti.



Sateesta huolimatta ihan mahtavan mukava reissu, kiitos ihanan seuran! :)

Viva la Vida

Täähän on mun blogi eiks vaan? Tän on tarkotus kertoa mitä kaikkea oon puuhastellu, ja kertoa kavereille ja perheelle kuulumisia ja menemisiä. Sijaintini takia se ei onnistu kasvokkain päivittäin, eikä edes viikoittain, joten blogin kautta asia hoituu kätevästi. Yleensä kerron ja jaarittelen yleisiä kuulumisia, mitä oon puuhastellu, missä käyny, mitä lapsille kuuluu, mitä ajatuksia päässä pyörii. Luonnollisesti en kerro kaikkea elämääni liittyvää ja kaikkia ajatuksiani, enkä sitä haluakaan. Nyt viimeisinä viikkoina olen alkanut miettimään blogini kohtaloa. Haluaisin kovin kirjoitella, mutta joko niin, että voin avoimesti kertoa kaikkea, käyttää ihmisten oikeita nimiä ja kirjoittaa mistä halua, miten haluan. Se johtaisi siihen, että blogin tulisi olla salasanalla suojattu, eikä ns. julkinen blogi, joka on kaikkien ulottuvilla äärettömässä bittiavaruudessa.

Toinen vaihtoehto olisi pitää julkista blogia ja pulista kaikesta ympäripyöreästä, ja ei-niin-tärkeästä. Kertoa jotain opiskelijaelämään liittyviä juttuja, ja höpistä muodista, vaatteista, shoppailusta jne. Siinä on kuitenki se vaaransa, että ihmiset lukevat sitä, ja luulevat että vain se, mitä kirjoitan, on elämääni. Jotkut ihmiset ovat niin typeriä, että lokeroivat ja tuomitsevat vain sen perusteella, mitä blogista lukevat. Tällaisten väärinkäsitysten välttämiseksi kaikki tai ei mitään -periaate on pyörinyt mielessä. Joko blogi, jossa voin huoletta kertoa kuulumisia ja elämän sujumista, tai sitten blogi joka ei ole oikeastaan sen kummemmin henkilökohtainen.

Sitten toinen juttu. Jos joku haluaa tehdä jotain, joka tekee hänet onnelliseksi, joka ei vaikeuta omaa, eikä kenenkään muun elämää millään tavalla, niin miksi siitä pitäisi vaieta ihmisten reaktiota peläten? Mä olen meinaa pari viikkoa sitten toteuttnut pitkäaikaisen unelman, ja oon asiasta tosi innoissani ja tyytyväinen. Asia jonka tein, ei ole este millekkään asialle mun elämässä, eikä yhtään kenenkään muunkaan. Tiedän, että kaikki ei asiasta tykkää, mutta mistä lähtien mun olisi pitänyt jättää tekemättä asioita,  joista tiedän muiden ei-tykkäävän, mutta jotka eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia tai harmia kenellekään hengittävälle oliolle tällä planeetalla. Monet ihmiset tässä maailmassa tekevät asioita, joista kaikki eivät ole järjestämässä kansanjuhlaa, mutta eipä se ole keneltäkään muulta pois, jos joku toinen on iloinen. Jos se ei siis satuta ketään toista.

Kyllä, otin pari viikkoa sitten tatuoinnin. Kauniin, ja erittäin merkityksellisen lauseen kylkeen. Kylkeen siksi, että sieltä sitä ei kukaan ikinä näe, ellen itse niin halua. Tatuointini siis ei näy mihinkään, se ei tule tulevaisuudessa vaikeuttamaan työnhakua tai mitään muutakaan tärkeää, kukaan ei se takia ole kuollut eikä tule kuolemaan, eikä kenenkään kunniaa, yksityisyyttä tai tunteita ole asian takia luokattu. Kenenkään ei siis oikeastaan tarvitsisi edes tietää siitä. Mutta kysehän on jakaa täällä mun kuulumisia, eikö? No tällasta mulle kuuluu.

Nyt sitten voi samantien unohtaa kaikki "ooksä hullu, se tulee oleen siin sun loppuelämäs" ja "mitä jos alat katua sitä" ja "entä jos tuut vaiks joskus raskaaksi, eiks se veny ihan rumaks" Tiettekö, mikään muu, kuin kuolema ei ole täysin peruuttamatonta tässä elämässä. Tohon katumisjuttuun sanon sen verran, että tatuoinnissa esiintyvä lause on täällä blogin puolellakin vilahtanut, ja sen tehtävä on muistuttaa, että kaikella on tarkoituksensa, ja että kaikesta oppii. Jos tuntuu, että ei vaan kulje, on ryömittävä vaikka polvet verillä eteenpäin, vaikka ensin vähän maassa levähtäisikin. Siksi että se on mahdollista. Halusin konkreettisen muistuksen asiasta, ja siitä, että mä oikeesti pärjään. Mä pystyn mihin vaan, jos vaan niin oikeasti tahdon. Joillekin ihmisille tämä on itsestäänselvyys, mutta mulle valitettavasti ei. Siksi halusin, että tuo ajatus kulkee mun mukana mihin ikinä meenkin, ja muistuttaa, että eläminen täällä pallolla on oikeesti ihan kivaa, ja että se kannattaa. Asiaa saa nyt kommnetoida, ja toivonkin, että teksti herätti keskustelua. Mua tosin on ihan turha yrittää saada tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että tein jotain mistä oon haaveillu ja otin tatuoinnin, eli tein itseni iloseksi, joten ne kommentit voikin sitte vetästä vessanpöntöstä alas samantien. Kiitos :)

Täysin ymmärtämättömissä oleva saksankieli ja dirndlit odottaa!

Nyt on satamiljoonaa ja yks asia(a) hoidettu, ja vihdoinkin huomenna kohti etelää, Bayerin sydäntä, eli Müncheniä!


kuva


Näkyy ens viikon ekoina päivinä!

kuva

... ellei pongata tälläsiä komistuksia oluenjuonnin ja jodlaamisen ohella, ja jäädä paimentaan vuohia ja syömään bratwurstia!

Wake up in a morning feeling like P. Diddy

Unohdin ihan kertoo mun lauantaiaamun herätyksestä! I ponkas mun huoneeseen tuliaiskassin kanssa. Pirteän punainen Stuttgart kassi sisälsi kauniin topin, maailman parhaiten istuvat sortsit (punaset, koska ollaan molemmat etitty punasia farkkuja kissojen ja koirien kanssa) ja pari söpöä avaimenperää. Kun sovittelin vaatteita, totesin kuinka pelottavaa on miten hyvin I tuntee mun maun. Itsehän kun en siis tietenkään merkkaile kaikkia talon vaatekuvastoja täyteen ...

 Molemmat vaatekappaleet on juuri sellasia mitkä voisin iteki kaupan kassalle kiikuttaa! Kiitos I :)



Web kameralla saa yöaikaan loistavia kuvia eikö? Mut siis toi toppi on valkonen ja siin on mustia pilkkuja, ja tollanen tummansininen silkkinauharusetti -hässäkkä tissien alla. Jotka tuli siis tässä(kin) topissa kaupan päälle :) Ne tissit siis. Sortsit on kirkkaan punaset, ja niihin kuuluu musta kiiltonahkavyö. Creepyintä on, että olin sovitellut jo aiemmin noita sortseja valkoisina, mutta todennut ne liian läpinäkyviksi, vaikkakin täydellisesti istuviksi. Katselin kavereista myös näitä punaisia yksilöitä, mutta piheyksissäni jätin ne hyllylle. Noh, nyt voin jättää ne omalle hyllylle! :)

Okei, sain mä sunnuntainakin herätyksen. L ja A ryntäs mun huoneeseen ja tappeli siitä kumpi tappelun oli alottanu. A kiskas peiton mun päältä ja kilju et ylös. Mä kiskasin peiton takas ja kiljuin että en nouse. Tätä jatku muutaman minuutin, kunnes sain pidettyy peiton päälläni. Niinpä neiti otti kädestä kiinni ja hyppäs päälleni. Ystävällinen "Nyt on sunnuntaiaamu mä haluun nukkua ääääääää menkää pois!!!" -kehoitus sai vihdoin mussukat karkotettua. Ainaki meiltä on kaikki vieraskoreus karissu aikoja sitten pois, kun kinastellaan välillä oikein kunnolla :D Onneks silti joka aamu herätään parhaina kavereina. Vaikka välillä mennäänkin nukkumaan ovien paiskomisen ja "Ei saa tulla sisään! Äiti saa, maY ei!!!" -ovikylttien siivittämänä... Don't you just love the kids?

Kuvatonta panikointia

Nyt pyörii tämän tytön pienessä päässä monenmoista. Eli, oon lykänny kotimatkan varaamista ihan viimeiseen asti. Eilen kuitenkin luin naamakirjasta ässien hankkineen lennot Suomeen, ja tajusin, että wake up to the reality girl! Vilaisin nopeasti Air Berliinin sivuja ja löysin edulliset lennot, jotka samantien sitten varasin. Loppusumma näytti muutamaa senttiä päälle satasen, ja sain vielä 5 kiloa ekstrapainoa messiin. Saavun siis Suomeen juhannuslauantaina aamulla. Lento täältä lähtee todella aikaisin, mutta se on ihan tarkotuksella, ettei autobahnat ole ihan tukossa. Samoin Suomen päässä luulisi olevan semirauhallista motareilla yms kun on pyhäpäivä. Tarkotus oli saapua pari päivää aikaisemmin, sillä olen luvannut mennä itä-Suomeen heti seuraavalla viikolla. Mutta huomasin, että käytännönjuttuja on ihan älytön määrä hoidettavana, joten aikatauluista nyt ei ole sen kummemmin mitään tietoa.

Mulla oli jo ihan hyvä fiilis lähdöstä. Tässä on ollut kuitenkin niin paljon aikaa varautua siihen henkisesti, ja miettiä ja pohtia asioita, että innostus "elämän seuraavasta vaiheesta" oli jo korkealla. Jotenkin nyt kuitenkin iski ahdistus ja eilinen ilta meniki itkua tuhertaessa. Jänskättää ja pelottaa niin hirveästi! Asiaa kuitenkin helpottaa hieman fakta, että maailman parhaat tsirbulat ovat myös kaikki neljä Suomessa. Pahempaa olisi, jos tänne jäisi kauhea lössi tärkeitä ihmisiä. Joudun kuitenkin luopumaan "vain" perhe L:stä, mikä toisaalta on miljoona kertaa vaikeampaa kuin parin puolitutun hyvästeleminen.

Mutta eiköhän tää tästä, kaikesta sitä ollaan ennenkin selvitty :) Nyt venailen postia, että saisin vihdoinkin eilen saapuneen pankkikorttini tunnusluvut ja pääsisin ostamaan junalipun Müncheniin. Oon siis torstaista lauantaihin F: ja S:n kanssa Bayerin sydämessä! Kivaa päästä kattomaan, miten kuuluisa etelän elämäntapa sitten oikein eroaa meidän nrw:läisten stressi-ruuhka-teollisuus-menosta :)

Viime viikonloppu oli rauhallinen, olin lasten kanssa perjantaina, ja lauantaina reffattiin S1:n kanssa Ddorfissa ja mentiin Erkrahtiin nauttimaan hellepäivästä pizzan ja mansikoiden kera. Illalla käytiin yhessä irkkupubissa kääntymässä, mutta olin jo puol yhen aikaan kotona. Sunnuntai valkeni sateisena, joten jouduttiin laittamaan biitsipäivän suunnitelmat uusiksi, ja sunnattiinki yhteen Ddorfin kaupunginosaan ihailemaan vaaleanpunaista linnaa ja sitä ympäröivää jättimäistä puutarhaa.

Ähh en nyt saa taas ladattua kuvia :< laitan ne sit jossain vaihees. Mut jos haluutte kuvitusta, miettikään suht pientä, vaaleanpunaista linnaa ja maYä siinä edessä pönöttämässä :D

Sunnuntaipäivä oli lämmin, ja illalla arska porotti jo lauantain hellepäivän tavoin. Loppupäivä lojuttiin Rheinin rannassa hyvän ruoan kanssa. Nyt mä hipsin suihkuun ja meen kärkkymään posteljoonia. Näkyyyy!

Ai nii, kivat taas Islannille. Tajusin just et en ottanu mitää vakuutusta siihe lentolippuun, ja jälleen yks saarivaltion tulivuori päätti alkaa oksentaa tuhkaa taivaalle. Mitenhän tässä taas oikein käy .. noh, sil on kukausin aikaa rauhottua.

Bowling

Me oltiin lasten kanssa keilailemassa perjantai-iltapäivänä. Ja meillä oli ihan äly kivaa!



Kaksosten tyyli oli kyllä mahtava. Pallo syliin ja viskasu keilaradalle. Pallolla kesti ehkä kymmenen minuuttia kieriä keiloihin asti, mutta niin se A:ki vaan veteli täyskaatoja :D







Se oli tosi kätevää, kun sinne sai noi laidat radan molemmille puolille. Sillai se pallo meni muualleki ku sinne kouruun :) Seiskan jälkeen paikassa ois alkanu bowlingdisco, ja kaikki muuttunu hohtokeilaukseks, mut mentiin sen verran aikasin, et saatiin keilailla ihan tavallisessa valossa. Mä hävisin ekan kierroksen aika railakkaasti (sain 66 pinnaa ku muksut veteli yli 80) mut toisel kierroksel skarppasin ja voitin yli sadalla pisteellä. Kynnet siinä vaan meni ...



Nyt ei runosuoni oikein pulppua, joten  rauhallisesta viikonlopusta lisää myöhemmin. Vois mennä vaiks päikkäreil, johan täs on kaks tuntii olluki hereil :P

Wenn kein Wind geht, dann rudere

Kuulin kerran kauniin lauseen: Wenn kein Wind geht, dann rudere (=Jos ei tuule, täytyy soutaa eteenpäin) Mielestäni lause on kaunis, koska se on niin totta, ja sopii joka elämäntilanteeseen. Yleensä tuuli vie mukavasti eteenpäin, ja airoilla tarvitsee korkeintaan vähän avittaa suuntaa. Joskus se vie eteenpäin kovempaa vauhtia, joskus vähän hiljaisemmin. Vene voi keikkua ja se voi kohdata koviakin myrskyjä. Se voi menettää hallintansa, ja jopa kaatua, mutta jos vain jaksaa soutaa, pääsee aina eteenpäin, pois myrskynsilmästä. Aina ja kaikkialla ei myrskyä.

Se ei haittaa, vaikka aina ei jaksaisikaan soutaa. Välillä on ihan hyvä vain maata veneen pohjalla ja antaa virran viedä. Joskus virta vie väärään suuntaan, mutta soutamalla eteenpäin saa itse kurssin muutettua. Joskus soutamisessa tarvitsee apua, mutta jo yksi airo enemmän vie venettä kohti kauniimpaa horisonttia.




Mun vene ei ole aina kulkenut leutojen tuulien teitä. Se ei ole mennyt oikeita virtoja, mutta ei toisaalta vääriäkään. Kaikki virrat ovat opettaneet, ja tulevat opettamaan. Jokainen virta on omalla tavallaan äärimmäisen tärkeä. Välillä on ollut pakko luovuttaa airot ja maata veneen pohjalla kuuntelemassa laineita. Silloin vene ei ole liikkunut, vaikka väkisin on yrittänyt. Aaltoja on ihan hyvä välillä kuunnella, sillä se auttaa jälleen tarttumaan airoihin ja aloittamaan soutamisen uudella asenteella, uuteen suuntaan, kohti uutta määränpäätä. Myrskynsilmästä pääsee pois, vaikka välillä tuntuisikin, että vastatuuli puhaltaa liian kovaa. Horisontissa siintää aina uudet seikkailut myrkyineen, puotapäivineen ja myötätuulineen. Soutamisessa voi tarvita apua, mutta kapteeni olet aina sinä.

Vene muotoutuu elämän mukana, mutta virralle ei voi mitään. Tuuli kuljettaa, halusitpa tai et. Välillä voi tuntua, että se ei kuljeta, mutta silloin on tartuttava airoihin ja soudettava. Kaikille tulee tilanteita, joissa tuuli ei kuljeta. Silloin ei auta muu, kuin tarttua airoihin, uskoa tahtonsa lujuuteen ja luottaa virran tukeen. Jokainen pystyy soutamaan, ja airoja löytyy aina. Kun ei tuule, pitää itse soutaa eteenpäin.

Feeling blue?

Not at all! Mut tsiikatkaa mun kynnet!



Suomenliput alko oleen jo nii kärsineet, et heitin S1:n innoittamana makeen tumman sinisen lippujen päälle. Alunperin toi sininen oli tarkotettu lippujen ristien tekoon, mut ne tehtiinki sit tussilla, joten en oo päässy koittaan tätä viel. Aika random, mut ihan sika makee!

Viime yönä en nukkunu pal yhtään, niinku en yleensä sillon ku oon keskenään lasten kanssa. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että nukuin A:n kanssa I:n sängyssä, ja pieneksi tytöksi tämä neiti on harvinaisen äänekäs nukkuja! Kauhia röhinä, pöhinä ja maiskutus :D Ja väliin tuli jotai juttuakin, mutta sitä ei voinu saksan kieleks tunnistaa. Lisäks saatoin herätä siihen, et neiti makaa sängyllä poikittain, on kääriytyny mun peittoon, tai tarrautunu kaksin käsin mun käsivarteen kiinni.

Nyt mä kävin hoitelees asioi, ja kirosin miljoonannen kerran ton maantielaivan alimpaa helvettiin. Samoin apteekin pihan, joka on naurettavan ahdas. Ainaki jos on poikittain jättiläismäisen auton kans, ja peruutustutkat huutaa hallelujaa, koska edessä on volvo ja takana pensasaita. Lopulta päädyin peruuttaan kaverin bussipysäkille, että pääsin pois. Ja ohikulkijoil oli hauskaa ku blondi sählää autolla.

Ai nii, tiesitteks et bepantheneeja on vaikka mitä erilaisii. Ja sit on kaikkii bepanthoneleja sun muita. No mä en tienny, ja taas oli muilla valtavan hauskaa ku yritin löytää sitä perusbepanthenia. "No sitä normaalia, sitä paksua jota voi laittaa kaikkial" Noooo sainpa taas tarvitsemani. Oppia ikä kaikki ja sillai.

En valita, kunhan toteen

Tietteks sen olon ku kolme lasta kirmaa ympäriinsä, on pakko miettii pää sauhuten mitä syödään illalla, kainalossa roikkuu kassillinen ruokaa ja vaatteita, käsissä on kolme takkia, pyöräilykypärä ja waveboard. Yks haluu jätskii, yhen pitää ehtii treeneihin ja yks ei haluu millään lähtee kauppaan. Sit pankista soitetaan, et oot vielä yhen kuukauden jälkeenki ainaki viel kaks viikkoo ilman pankkikorttia. Sit illalla sovitaan, et voidaan kattoo leffaa kymmentä vaille kasiin, ja kasilta alkaa tappelu et ei mennä nukkuun. Sit halutaan kuulla satu, lukee kirjaa ja kuunnella ceedeetä. Sit toinen kaksosista haluu ceedeen pois päältä ja toinen haluu kuunnella sitä eteenpäin. Sit yks valittaa pahoja unia vaiks ei oo varmasti viel ehtiny edes nukahtaa. Sit siivooja soittaa että tulee sittenki huomenna, ja päivän suunnitelmat menee uusiks, etkä voi nukkua päivällä silmäystäkään. Sit katot maailman ihanimmat videon youtubesta ja muistat, että et vastannu yhen jätkän viestiin moneen päivään koska se oli mielestäs tylsä. Sit ku yrität rauhassa kattoo Germany's Next Topmodelia ja olla koneella, kuuluu ylhäältä huuto "maYYY mul on kauhee mahakipu!" ja tiiät et koulussa on liikkeellä mahatautia. Ja sit podet puolen vuoden jälkeenkin vielä huonoa omaatuntoa, että haluat viikonloppuisin mennä omia menoja, vaikka tiedät että ne ovat omaa aikaasi ja vietät perheen kanssa aikaa viikolla 24/7. Ja pelkäät ettet vietä tarpeeks aikaa kavereiden kanssa. Ja muutenki mielessä pyörii abouttes 3 miljoonaa asiaa.

Lauantaiaamuun siis yksinhuoltajuutta. Mä hankin tulevaisuudessa vaan koiria.

Random löytöjä

Mää shoppasin yks päivä Sterkraden halpismarketeis. Etin kortteja, ja löysin kivat. Mut tarttupa mukaan muutaki. Yhel koruhyllyl roikku tällänen yksinäinen kaveri. Se ei kuulunu siihe hyllyy, enkä löytäny muita sen lajitovereita, mut tää on just mitä oon ettiny. Kaverissa roikku hintalappu 0,99 e.





Yhest tollasest laatasta oli irronnu pyhimyksen kuva, mut päätin et se on sit mun ateistikohtani. Vaiks sellanen en siis ole.
Sit mä olin vähän hassu. Pyöriskelin meinaa kodintarvikehyllyjen välissä hyvän tovin. Ehkä toi kämppäasian varmistuminen on sekottanu mun aivoratojen kulun. Mut löysinpäs jälleen etsimäni.

Meillä on ihan hirveesti sellasia naulakoita, joita ei mitenkä porata mihenkä, vaan ne asetetaan oven päälle. Ovi menee kuitenkin ihan normaalisti kiinni. Aattelin että nää on ihan aarteita solukämppään, ja mun tulevaan 12 neliön omaan valtakuntaan.










Nyt jos oisin ollu fiksu, oisin napannu kuvan esim mun kylppäristä, jossa tällänen kaveri roikkuu. Mut koska mua ei sen kummemmilla älynlahjoilla oo siunattu, kaikki saa nyt käyttää omaa mielikuvitusta kaverien toimintaperiaatteesta :)

P.s. Jättionnittelut tuoreille ylioppineille! :)

Ihanaa leijonat ihanaa!

Isänmaaviikonloppu jatkui Euroviisujen loputtuakin vielä sunnuntaina. Alotin heti iltapäivistä herättyäni jännityksen, ja kaheksaksi kipitin (okei junailin) Ddorfiin. Mitenkäs muutenka ku sinivalkosessa Marimekossa.



Reffasin tsirbulat ja D:n ja suunnattiin kohti irkkupubi O'Reillyssiä. Olin kuullu et siel on muitaki suomalaisia, mutta voi luoja, terassihan oli ihan piukassa! Kaunis Suomen lippu heilui katossa, ja tunnelma oli lätkapaitaisilla maanmiehillä yhtä korkealla.



Nappasin muutaman kuvan ennen pelin alkua, ja pelin edetessä porukka lisäänty kokoajan. Ddorfissa on ilmeisesti tällä viikolla jotku isot pakkausmessut, joten messuvieraitakin eksyi hyvä määrä lehtereille jänskäämään.

Ekan erän aikana tunnelma hiukan laski länsinaapurin (ainoan) maalin johdosta. Erätauoilla oli vessoissa poikkeuksellisesti miesten vessoihin jonot. Yläkerran oli meinaa valloittaneet sinikeltaiset naapurimme. Niinku kaikki tietääki, toka ja kolmas erä oli jotai ihan uskomatonta, ei varmaan tarvii rupee kertaileen. Yks-yks tilanteessa mun alko taas, jo hieman hiipunut, usko nousta, ja kaks-yks maali oli jo aika riemujuhlaa. Kolme-yks maali sai riemun repeemään, mitä hittoa, tässähän saattaa tulla maailmanmestaruus. Neljäs, viides ja kuudes maali oli jo jotai ihan utopistista. Otin yhen maalin jälkeen videoo, mut ei sitä voi tänne laittaa, koska kenenkä korvat ei sitä mun kiljumista, eikä kuvasta saa mitään selvää ku hypin ympäriinsä ku hullu.

Kun vika erää oli kolme ja puol minsaa jäljellä, joku huusi takaa: kolme minuuttia maailmanmestaruuteen! Siin kohtaa porukka rupes pikkuhiljaa tajuumaan, et ei hitto. Ei hitto sitä tunnetta, kun kauhee lauma suomalaisii repee det glider in:iin ja sen jälkeen juhlallisesti Maamme -lauluun. Se oli vaan jotain ihan uskomatonta! Mestaruuden varmistuttua (siin about 5-1 kohalla) tuli ekaa kertaa täälläolon aikana harmitus siitä, ettei oo Suomessa. Onneksi suuri, äänekäs ja mahtava suomalaisporukka helpotti vähän asiaa :) Nii ja katottiin tosiaan siis saksalaiselta kanavalta, ja välillä näytettiin Mertarannan Venäjä -pelin ilmaveivimaalin selostusta :D muilla oli hauskaa kattella sitä, mutta meillä suomalaisilla oli hauskaa myös kuunnellessa. Voi Antsa, oot ihana <3 ja voin kertoo että ikävä oli pelejä seuratessa!



Muutama jännä katse saatiin ohikulkijoilta, että mitäs hittoa tuolla tapahtuu. Muutama jäi seuraamaan peliä, muutama tuli myöhemmin onnittelemaan. Myös pari yläkertalaista kävi onnittelun sanat lausumassa :)

Me jatkettiin kolmistaan juhlimaan voittoa yhelle klubille, ja saatiin aika paljon selitellä miks meil on Suomen liput poskissa ja otsassa lukee sinisellä FIN. Vastaus kuului joka kerta: "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIKKKSSSSSSSS KOSKA ME VOITETTIIN JUST MAAILMANMESTARUUUUSS IIIIIIIIIKKKKS!!" englanniksi, saksaksi, ja kerran jopa ruotsiksi. Ainoa illan miinuskohta oli siinä, että haupparilla huomasin, ettei arkena mene junia kotiin ollenkaan ennen aamuyötä. Normaalisti pääsisin naapurikaupungin kautta, mut nyt en edes niin. Noh, sit vaan pariks tunniks S1:lle nukkumaan ja aamuyön junilla kotiin. Mutta eipä harmittanu ku herätessä muisti viime illan tapahtumat.

Maanantaina seurasin katsomo.fi:stä kultajuhlia. Ja kiljuin. Ja taputin. Ja hypin. Ja huusin. Ja itkin. Ja nauroin. Hyvii tollaset puolentoista tunnin yöunet näin mielen tasapainoa aatellen :D

Asiasta kolmanteen, käytiin sillon lauantaina kysyyn Suomen lippuja yhelt myyjält. Vastauksena saatiin "loppuunmyyty" Just. Muutama kisaturisti ja täällä asuva suomalainen siis oli paikalla. Täällä nrw:n alueellahan asuu teollisuuden takii ihan äly paljon suomalaisii. Joten melkein ku ois ollu Hki:n kauppatorilla ;P

ESC 2011 Ddorf

Euroviisutunnelma oli loistava ja koko laulubileet meni todella mukavasti :) Perjantaina treffattiin leidien kanssa Ddorfissa ja mentiin kattoon Suomi-Venäjä -peliä. Voi luoja mikä peli! Seriously, se oli ihan uskomatonta! Kotimatkalla törmäsin bussissa pariin Venäjä -paitaiseen herraan, ja totesin ihan ohimennen, et "oli muuten hyvä peli" vastaus oli et njooo, ei ny niin. "Ai mun mielest se oli aika loistava. Nii oon Suomest" Herrat oli vähän aikaa huuli pyöreenä, mutta onnittelivat sitten finaalipaikasta :) Kun pääsin kotiin kahen jälkeen, olin kuin Naantalin aurinko ja täynnä energiaa.



Lauantaina sitten oli Se Päivä, eli finaalipäivä! Saavuin viisucityyn kuuden aikaan, ja kaupunki oli täynnä turisteja, juhlijoita ja eri maiden lippuja. Mulle oli päivän selvää, että pukeudun tasan Suomen väreihin, joten ulkomuoto oli tämä:







Mulla oli eväät sellasessa keltasessa eurovisionrepussa, jonka sain joskus Düsselissä. Sit tajusin et sehän on keltanen joten mun oli pakko laittaa se johki toiseen pussiin. Ekana käteen sattu Espritin paperipussi, joka sattu oleen just sopivasti sinivalkonen. Junaa odotellessa sain kuningasidean vähän koristella pussia vielä lisää. Ja ihmetteleviä katseitahan en saanut, kun siinä maassa ähersin Suomen lippua paperipussiin, en ollenkaan.



Suunnattin sitten eväiden kanssa Rheinin rantaan miljoonan muun kanssa, ja tunnelma oli jo loistava. Katutaiteilijoille lauantai oli aarreaitta, me nähtin loistavaa break dancea.



Portailta otettiin nokka kohti kovaa vauhtia täyttyvää, suurinta public viewiä.





Alkuilta oli mukavaa festarihenkeä, mutta lähetyksen alettua ihmiset nousivat seisomaan, joten tietystikään kukaan ei sitten nähnyt mitään. Samoin kylmä tuuli iski luihin ja ytimiin, joten lähettiin ettiin sisätiloja heti Suomen rallatuksen jälkeen.



Katottiin loput viisuista ja pisteidenlasku yhessä pubissa, mistä sit suunnattiin eri klubeille. Sana monikossa, koska mihinkään ei meinannut päästä ihmispaljouden takia sisään.

Kaiken kaikkiaan viisut sujuivat suuresta ihmismäärästä huolimatta oikein hyvin, ja kivaa oli :) Siellä isoimmalla public viewillä vaan ois voinu olla enemmän vessoja. Vaikka Suomi eikä Saksa nyt vienytkään jättipottia, hyviä biisejä oli mielestäni yllättävän paljon. Mun lemppareita oli Kroatia, Islanti ja Tanska. Nii, ja äänestin kerran Suomea Saksan puhelimesta ;)

Nyt tää lähtis suihkun kautta asioille centroon ja Ddorfiin. Vettä sataa ja ilma on ihan harmaa :< Mutta huomenna juttua kultatunnelmista! :) Onnea Suomi!