keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Sommaren är kort

Vai miten se nyt menikään.  Me oltiin tänään Pippiksen kans piitsillä piknikillä. Elohopea päätti kesäkuun lopun kunniaks kohota kolmeenkymppiin, joten vielä illallakin oli kuuma keli hengailla rantsussa. Pakattiin hyvät eväät, kirjoja, lehtiä ja musiikkia mukaan. Eväänä meillä oli croissantteja, mansikoita, banaaneja, viinirypäleitä, karkkia ja omatekemää minttu-raparperijääteetä. Ja sitten vielä ihana suklaa-kerma vanukas johon dippailtiin mankoita. NAM! Mää vastasin pakkauksesta, joten tietysti mukaan lähti lapsuudesta tutut eväsretkimukit.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Tänään tuli myös kaks muuttokuormaa Saksanmaalta! Voi jee, kirmasin yöpaidassa lähettiä jo portille vastaan, olin niin innoissani! Kaikkia ihania juttuja joita oon ostellu, vaatteita ja miljoonittain kosmetiikkaa! Pala Saksankotia <3 Tänään myös hoitelin taas vähän duunijuttuja. Jos hyvin käy, saatan päästä kokemaan jotain ihan mieletöntä ja upeaa tänä kesänä. Mutta enpäs kerro enempää, ettei tuu paha karma. ;) Huomenna Saloon iltatorille, mun sormet syyhyää jo päästä kohnaamaan kaikkia niitä kirpparipöytiä!

Photobucket

Photobucket

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tulevan tutkimista

Hiiohoi Suomi Finland! Neljäs päivä kotimaassa melkein takana, ja fiiliksen ristiriitaset. Eilen kävin hoitelees asioita ja mun optikko on vaihtunu :( Maailman ihanin Tomppa ei enää oo siellä! Yhyyy, tulee varmaan koko firman vaihto eteen. Mulle ei kelpaa ko Tomi. Nii ja sit shoppasin Anttilassa, ostin mm pinkin silitysraudan ja pyykinkuivaajatelineen. Ja viinilasei ja paistinpannun ja kauhan ja Breakfast at Tiffany's purkin ja kaikkee muuta kivaa. Ja hauskuutin myyjiä ku en osannu käyttää jotai hemmetin uutta plussakortinlukijaa ja muutenki sähläsin ihan kaiken. Silitysrautakaupoilla repesin jo nauruun ja selitin myyjälle et en oo asunu vähään aikaan Suomessa. No mut hei, mitä voi odottaa tytöltä, joka marssii kassalle ja sanoo "Heippa! Mä tarvisin silitysraudan enkä tajuu niist mitään. Joku basic, semihyvä ja helppokäyttöinen, kiitos." Ja sit loppupeleis haukkuu kaikki muut raudat nii rumiks, et myyjä joutuu myymään sille näytekappaleen, hakeen jotai laatikoi seittämänsadan kilsan päästä, ja antaa alennuksen.

Tänään käväsin Tamppereella med äiti. Seikkailtiin koululle hakeen yks todistus, sit Toasin toimistolle avaimen hakuun, ja sit mun ihan ekaan opiskelijaboksiin! Olin ihan et jee ja juhuu ja whiii ku siel oli yks tyttö tekemäs just sillon muuttoo. Mut se oliki muuttamas pois. Eli ei vieläkään mitään tietoa, kuka onnekas jakaa tämän upean opiskelija-asunnon kanssani. Ite rakennus on tosi uus ja hieno, ja mun rapussa on retro-teema 8) se on aika makee. Mun huone on aika pieni, mutta siisti, ja siellä on paljon kaappitilaa. Myöskin se yhteinen keittiö/oleskelutila on kiva; iso ja avara ja siinä on ranskalainen parveke. Siellä on myös pyykkitupa, sauna ja talletuskomerot kellarissa. Näytti siis hyvältä :) tai paree oiski näyttää tolla vuokralla. Vietiin sinne jo jotai astioita sun muuta tilpehööriä.

Sit kurvattiin länsinaapurin tee-se-itse-ihmeeseen Ikeaan, joka oli helteisen arkipäivän ansiosta aikast tyhjä. Keräilin ostoskärryn täyteen kaikkea pientä tarpeellista; paperitelineen, söppänän pikkulampun, leikkuulautoja, kulhoja, valokuvakehyksiä, henkareita, peiton, tyynyn, I:n suosittelemia pussinsulkijoita ja muuta yhtä mukavaa. Valkkasin myös hyllyn, jonka haluan, mutta se haetaan ensi kerralla. Enkä osaa päättää ottaako valkonen vai vaalea puu. Huoneestani tulee vaalea, ja väripilkkuina toimii verhot, jotka ostin jo myös Ideaparkin Finloysonilta. Ostin sieltä myös tarjouslakanoita, jee.



kuva

Se on vähän pepusta kun ei oikein osaa ostaa mitään siihen yhteiseen tilaan. Sinne pitää hankkia ihan kaikki kattolampuista ruokapöytään. Mut miten se sit hoidetaan ku ei asu siinä yksin. Eikä ees tunne vielä kämppistään. Nooo kai ne siit selkiytyy.

Nyt vaan ollamöllöttelen kotosalla ja hoidan miljoonaa eri asiaa. Tai tehtiin me Pippiksen kans tänää jotai raparperi-minttu jääteetä. Tai ei sitä oo viel maistanu kukaan ku sen pitää antaa jäähtyä. Ja huomenna aateltiin mennä piknikille. Tääl on meinaa aika kesä nyt. Nii ja perjantina nenä kohti itääääää. Lainasin kirjastosta ruotsin ja venäjän kertaus seedeet, et vähän palauttelen kaikkia juttuja mieleen. Vi ses!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Haribo macht Kinder froh

und Erwachsene ebenso! Viime viikolla kun mietittiin, että mitä tehään perjantaina kun lapsillakin on koulusta lomaa, I:n mainittua Haribon tehtaasta, ei maY paljon muita vaihtoehtoja miettiny. Aamupäivistä siis auton nokka kohti Haribon tehtaita! Ja aivan valtavia sellasia.

Photobucket

Myymälässä oli tuotteet jaettu teemojen mukaan. Hinnat oli vähän alhaisemmat kuin kaupoissa. Samoin myylälästä pystyi ostamaan isoja, monen kilon paketteja sekalaisia karkkeja. Oltiin lasten kanssa ihan seittämännessä taivaassa!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Huomatkaa kuvassa karkkia kurkottelevan naisen laukku. Eikä ollut Suomineito.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Mukaan lähti vaatimattomat kaks neljän kilon pakettia, ja kuus muovikassia. Nää kiskoin/kiskon Suomeen:

Photobucket

Photobucket

Iso miinus siitä, että itse tehtaisiin ei päässyt vierailemaan. Sinne ei kuulemma pääse edes ryhmät. Mää oisin halunnu sinne kattoon ku karkkia tehään :C

Nyt siis istutaan punaisen huoneenn sijasta sinisessä huoneessa, muutama tuhat kilsaa aiempaa pohjosempana. Aamu oli tietysti ihan kamala. En nukkunut paria tuntia enempää, sillä kello soitti jo kolmelta. Puuhastelin omiani ja luin, ja välttelin parhaani mukaan nukkumaanmenoa. Koska sit piti herätä. Ja ku piti herätä piti lähtee kentälle. Ja ku piti lähtee kentälle, piti lähtee pois. Kenttä oli aika ruuhkainen, mutta päästiin ihan mukavasti tsekkauksesta läpi ja kohti turvatarkastuksia. Mun matkalaukku paino tasan 26 kiloa, ja kässäritkin sain hyvin mukaani. Niinku varmaan arvata saattaa, ei itkusta meinannu tulla loppua. Viimein vilkutin vikat heipat ja ryntäsin naama valuen turvatarkastusten läpi portille. Siellä sain itkun loppumaan, eikä se tullut takaisin, ennenkuin koneen pyörien irrotessa maasta. Lennon ajan katoin teeveetä ja torkuin. Sain ihanat eväät mukaan, ja söin vielä melkein kokonaan lentokoneherkutkin! Matka meni yllättävän nopeasti. Sitten yhtäkkiä kaikki ympärillä puhuikin suomea. Se on ehkä maailman oudointa. Kaikki vaa höpöttelee ympärillä suomea. Teevee ja radioki on suomeks. Weird.

Kotiin päästyä leväytin matkalaukun vierashuoneen lattialle levälleen. Samoin mun huoneen pöytä näyttää aika karulta. Noh, kolme paketillista tavaraa vielä puuttuu, eiköhän nää tästä saada järjestykseen. Musta vähän tuntuu, etten oo ihan vielä tajunnu että nyt jatkan kokonaan Suomessa. Tuntuu kuin olisin vain viikon tai parin vierailulla, ja että palaan sitten taas takasin "turvalliseen koti-Saksaan." Eiks sen pitäs olla ihan other way around? Ehkä tää on vaan jotain alkuhämmennystä, ja kohta oon taas ihan innoissani tuhansien järvien maassa. En vaan ihan vielä oo tottunu ajatukseen et asun taas Suomessa.

Photobucket

Photobucket

Iltapäivällä syötiin patiolla hyvää ruokaa, ja Pippis oli tehny kakun. Nyt mussutan mustia irtokarkkeja ja odottelen saunaan pääsyä. Iskä lupas tehdä vihdankin :)

Yksi juttu vielä arvelluttaa kovin, sillä tämän pikku blogi-rääpäleeni kohtalo. Ehdotuksia?

Sometimes goodbye is a second chance

Onko näin? Tää päivä on menny sekavissa tunnelmissa. Aamupäivällä oltiin Haribon tehtaalla (NAM) mut linttailen siitä kuvia myöhemmin. Sitten alotin armottoman pakkauksen. Oon siis lähettäny jo kaks pakettia ja antanu F:n ja porukoiden mukaan tavaraa vietäväksi. Vielä viikko sitten höpöttelin ilosena iskälle puhelimessa, kuinka saan nyt kaikki tavarat hyvin mahtumaan, ja kuinka mainiosti oonki delekoinu tän muuton.

Noh, ensin tungin matkalaukun pohjalle täällä jäljellä olevat monot. Sit oliki matkalaukku melkein puolillaan. Auts, tungin punaisen kaverini ihan täyteen, vaan huomatakseni, että noin 70 % kaikesta tavarasta puuttuu vielä. Tein nopean päätöksen ja hurautin lähimmälle Hermes -pisteelle hakemaan vielä yhden laatikon. Tyhjensin matkalaukun, kaapit ja laatikot kaikki huoneen lattialle ja aloitin alusta. Jaoin kamat kolmeen kasaan: mun mukana tulevat, eli itä-Suomessa tarvittavat, lähetettävät ja tänne jäävät/pois heitettävät. Tuleva duunigarderobini on naurettavan suppea, kolmas Hermes -paketti on ratketa liitoksistaan, vaikka käytin siihen rullallisen teippiä, kässärit laittoman suuret, ja kosmetiikkaa täällä vaikka ensi vuodeksi. Ainakin on kiva tulla aina käymään kun ei tarvi ottaa mitään kosmetikkaa mukaan :P Ja seuraava au pair K on varmasti kanssa mielissään, kun jätin hänellekin aika pinon kamaa. Saan viedä koneeseen 25 kiloa, koska ostin ne viisi lisäkiloa. Käsimatkatavaroihin kuuluu jättimäinen Muotikuun kangaskassi, jossa on DJ:n laukku, yks kangaskassi ja sekalainen kokoelma kenkiä. Nii ja tietty läppärilaukku, jonka sisässä koneeni saa matkustaa parin huivin, paidan ja kirjan kanssa. Päälle laitan naurettavan paljon vaatetta, joten toivottavasti siellä on kylmä. Mutta onneksi lento ei ole yli kahta ja puolta tuntia, joten istun sen ajan vaikka kaikki tavarat sylissä jos tarve vaatii.

Photobucket

Photobucket

Taktiikkana on mennä mahd. aikasin kentälle, jotta saan kaikki tavarat mukaan. Yleensähän henkilökunta voi katsoa vähän läpi sormien jos on kilo tai kaksi liikaa, kun on ekojen joukossa ja kone vielä tyhjä. Muuten käytän suuria silmiä ja hymyä, ja jos nekään ei toimi, itkukin onnistuu. En oo oikein sen kummemmin miettinyt tänään muutakun tota tavaramäärää, joten todellisuus iski vasta illalla, kun laitoin lapsia nukkumaan. Pojat oli iha jees, mutta A hoki vaan etten saa lähteä. Sanoin että mun pakko, vaikka kovin haluisinkin jäädä. "Ei sun tarvii, purat vaan matkalaukut ja sit ei mennä huomenna lentokentälle." L lohduttautui ajatuksella, että mä tuun käymään joka joulu ja synttäri ja pääsiäinen (onnistuiski!) ja sit ku oon opiskelut opiskellu, niin voin tulla taas au pairiksi. Kun A kuuli että oon vielä yläkerrassa, neito hilppasi sängystä pois ja tarttui parkuen vyötäisiltä kiinni. Eikä päästänyt irti. Saatikka lopettanut itkua. Mä en kestä tollasta yhtään, ja tietty aloin iteki vollottaa. Sit melkein työnsin tytön pois ja lähin pankkiautomaatille, koko matkan vollottaen kuin vauva. Kun tulin takaisin, kuuluin ylhäältä vieläkin pienen ihmisen itku. Mä en vaan yksinkertasesti pystyny menemää takaisin ylös lohduttamaan A:ta :( enkä ikinä unohda niitä punaisia, itkun vääristämiä kasvoja, jotka mua katto.


Photobucket
Viimeinen kuva mun ihanasta punasesta tyttöhuoneestä. Tuun kaipaamaan tota sänkyy iha hulluna. Samoin tota lamppua. Ja tätä tilaa. Ja omaa kylppäriä. Okei, tuun kaipaamaan yksinkertasesti ihan kaikkea.

En myöskään tiedä, miten tuun selviimään huomenaamusta. Sekä tavaramäärän, että itteni kannalta. Kolmelta pitäs ponkasta ylös ja kirmata Ddorfin kentän kautta Suomeen. Jännitys on ihan hirveä. Pitäkää mulle peukkuja! Seuraava postaus AUS FINNLAND! Auf Wiedersehen Deutschland <3

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kyynelkanavat puhtaaksi

Nyt ei oo turhan paljon aikaa kertailla viime päivien tapahtumia, mutta lyhykäisyydessään: biletystä ja parkua. Tänään on juhlapäivä, joten oltiin leidien kanssa ulkona eilen. Tänään käytiin vielä piknikkeilemässä aurinkoisessa Ddorfissa iltapäivällä. Ne oli tämän neidin vikat hetket Ddorfissa vähään aikaan, ja viimeset hetket tsirbuloiden kanssa vähään aikaan. Pääsin asemalaiturille asti ennenku hanat aukes. Ja sain itkun loppumaan vasta bussissa. Sitten lähettiin perheen kans syömään yhteen tosi kivaan kreikkailaiseen paikkaan, ja siellä ehittiin oleen vajaa kymmenen minuuttia kun maY oli taas naama punasena nenäliinapaketti kourassa. Missä välissä musta on tullu tällänen itkupilli? Koskaan en oo muuten tajunnu sitä sanontaa, et sydämeen sattuu. Nyt tajuan. Junamatka oli yhtä helvettiä.

Mutta huomenna suunnataan Haribon tehtaille! Täytyy siis jättää matkalaukkuun sellaset 15 kiloo tilaa ostoksille. Matkalaukkuun, joka on muuten vieläkin varastossa. Pitäskö harkita jotain pakkaamista kenties? Tässä vielä pari asua:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Maailman sekavin ja pikasin postaus, pahoitteluni.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Everything happens for a reason

Oon niin rakastunut tähän mun Primarkista ostettuu liiviasiaan. Se on jotenki vaa niiiiiii kiva :)

Photobucket

Tänään seikkailin liivini kanssa mm kampaajalla ja pankkiasioilla. Menin sulkemaan pankkitilini, nyyh. Iha outoo et on taas vaan yks pankkikortti. Mä jopa harkitsin tilin pitämistä, mutta luovuin sitten ajatuksesta. Palvelutiskillä ollut rouva kysyi, että onko mulla uus tili. Sanoin et ei. Sit se alko tivaamaan enkö ollu tyytyväinen vai mikä mättäs. Totesin vaan et se on nyt Suomeen lähtö, siks tili menee kiinni. Huijennus naisen kasvoilla oli silmiinpistävä :D

Photobucket

Vikojen päivien ohjelmat on jo aika hyvin suunniteltu. Mä jotenki vihaan tätä aikaa. Lapset kyselee kokoajan et kuinka monta päivää vielä, ja tutut kyselee kaikkea mahollista. Vastaukset 99 % kysymyksistä kuuluu: "Mulla on ollu ihan mieletöntä täällä ja halusin totta kai jäädä." "Mul on opiskelupaikka, siks meen takas." "Projektijohtamiseen erikoistunutta liiketaloutta." "Niinpä, eihän sitä koskaan tiiä jos vaikka opiskelisin joskus täällä." "kiitos paljon."

Photobucket

Mä en jotenka haluu enää puhuu koko lähdöstä, ja haluisin et se lauantaiaamu olis jo ohi. Se tunne kun herään sillon aamuyöllä, pakkaan auton, ajetaan lentokentälle, ja lähden kohti turvatarkastusta ja vilkutan vikan kerran, tuntuu jo ajatuksena ihan kauheelta. Inhottavaa kun kaikki puhuu, että tehään sitä ja tehään tätä vielä viimesen kerran.

Photobucket

Kyllä mä tiiän ettei nää oo jäähyväiset, mut silti tietyn aikakauden loppu. Tuntuu et siit olis ikuisuus, kun hikoilin yo-kirjotusten parissa ja laskin päiviä poispääsyyn. Vikat viikot oli kamalia, halusin vaan jo hypätä koneeseen ja päästä alottamaan uuden elämän. Nyt ei onneks oo sellanen olo, aion viedä nykyisen elämäntapani, -asenteeni ja -ajatusmaailmani takaisin Suomeen. Tiettyjä asioita Saksassa totta kai tulee ikävä, mutta palaaminen ei tunnu kauhealta maailmanlopulta. Oikeastaan oon jo ihan innoissaan uudesta duunista, ja sitten tietty opiskeluelämästä, kämpästä, uusista kavereista ja tietynlaisesta riippumattomuudesta. Äitin sanoin: välivuosi on tehnyt tehtävänsä. Oon kasvanut henkisesti ihan huimasti, oon oppinu tuntemaan itteäni taas pikkasen paremmin, ja ymmärtämään monia asioita. Sekä tässä maailmassa, että ennenkaikkea itessäni. En halua edes kuvitella kuinka hukassa oikeesti olisin, jos olisin hypännyt suoraan lukiosta seuraavaan opinahjoon, yhtään pysähtymättä ja itseeni tutustumatta. Onneksi (ja ennenkaikkea toivon mukaan) sitä tyhjää ja väsynyttä ihmisrauniota en enää koskaan tapaa. Tietysti ymmärrän, että ei tämä oo mikään absoluuttinen onnellisuus, johon oon nyt löytänyt avaimet, ja joka jatkuu läpi elämän. Mutta nyt tiedän mitä haluan elämältä, ja sen tavoitteluun osuvat vastoinkäymiset ei välttämättä kaada koko maailmaa. Tiedän, että pohjamudistakin hypätään pystyy, suurimmat paskat pyyhkäistään pois, ja jatketaan taas. Siksi koska se on mahdollista.

Photobucket

Multicolour

Hellurei ja hellät tunteet. Tiistaita pukkais. Mää lähetin eilen taas "vähän" kamaa Suomenmaalle. Nyt sormet ristiin et kaikki tavarat löytää kans perille, ja että toi oli vika kuorma ku mun tartti lähettää. Ai nii en ookaan kertonu mun lähettämisoperaatioista. Eli vein pari viikkoa sitten yhen kuorman kamaa lähimpään Hermes -pisteeseen tohon about 600 metrin päähän. Maksoin lähetyksestä 6,3 € vaikka olin lukenut hinnaksi 19,90 € Iloisena hyppelehdin kotiin (okei siis ajoin) kun kiva kun olikin noin halpa. Loppuviikosta lähetti seisoi meidän ovella pakettini kanssa. Marssin lootan kanssa takaisin kioskille ja hetken selvittämisen jälkeen paikan omistaja myönsi virheensä. Hän oli siis lähettänyt kamat lähettämisosoitteeseeni. Oikeesti, miks joku lähettäs puolen kilsan päähän itelleen 20 kiloa painavan paketin??

Photobucket

Eihän sillä nyt sinänsä ollu mitään väliä, lähteekö paketti ensi, vai millä viikolla, koska kaikki itä-suomeen mukaan tulevat vaatteet yms tulee mun mukana. En ees päässy pitämään "mun on pakko saada nää asap suomeen nää on hirveen tärkeitä mitä nyt teen lähen kohta pois yhyy" -puhetta, kun samana iltana löyty postilaatikosta kirje. Se oli tullu Hampurista, Hermesin päätyypiltä. Vuolaan valittelu- ja anteeksipyytelykirjeen ohella kirjeessä oli lahjakortti. Enkä siis tehny todellakaan mitään valitusta tai mitään, vein vain paketin uudestaan ja maksoin lopun summasta. Tänään sitten vein liitoksistaan pursuavan paketin vol. 2 samaiselle kioskille, ja huomasin ilokseni, että lahjakortti kattoi kaikki kulut paketin matkasta Suomeen. Käy! Maksoin tosin pari euroa muutamasta teippirullasta, jotka oli pakko mennä hakemaan. Oon meinaa käyttäny talon kaiken teipin noihin lähetyksiin. Mut mä en haluu ottaa sitä riskiä et se pamahtaa auki jossain Liettua kohdalla ja mun piilarinesteet (hei 3 € pullo !), kumisaappaat, nahkasaappaiden varsiin tungetut huonetuoksut  ynnä muut tärkeydet katoaa mihenkä.

Photobucket



Sit mä lakkasin kynnet. Tadaaa!

Photobucket

Photobucket

A tietysti näki kun lakkailin sormiani neljällä eri sävyllä ja halus kans. Itelleen ja mulle. Mein molempien kädet oli tyyliin kyynärpäihin asti glittervihreet. Mä tyydyin noihin semi hillittyihin sävyihin, mut neito lisäs sekaan vielä pinkkiä ja punasta. Mut vähän sit fiksailua kynsilakanpoistoaineella ni kyllä nää ihan salonkikelposet on. Neidin sormista ei voi sanoa samaa...

Photobucket

Photobucket

Puss och kram alle, lähtölaskenta Suomeen käy pelottavan kovaa vauhtia. Joko vastaanottoseremoniat on valmiina?

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Samstag

Photobucket
Nukuin lauantaiaamuna piiiiitkään, kävin suihkussa, söin olin koneella, ja tälläsin. Huijasin vähän ja linttasin ripset silmiin. Ja kävin muuten kaupassa tossa turbaaniviritelmässä.

Photobucket
Tytöt tuli illalla Centron kautta meille. Dkin kävi kääntymässä.

Photobucket
Vikan viikonlopun kunniaks pääsin vihdoinkin OB:n yhelle klubille, minne oon koko aja halunnu. Paikka tosi hieno, ihmiset aika randomei, meno ehkä hippasen lattea, musa erittäin vaihteleva.

Photobucket
Päälle laitoin pari vuotta vanhan mekon.

Photobucket
Tukka pääsi kiinni, ettei se oo koko ajan tiellä, ja suoristu vasta kolmen minuutin jälkeen, kahden sijasta.

Photobucket
Mekko on ihana <3 oli hyvä olo tässä asussa.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Freitag

Photobucket
Perjantaina heitin iltapäivällä muun perheen juna-asemalle, josta jatkoin parin kaupan kautta kotiin. S2 tuli meille ja tehtiin ruokaa.

Photobucket
Sitten suunnattiin Ddorfiin, treffattiin toinen S ja käytiin parissa pubissa. Join lasin Altia ja oon siitä maailman ylpein. Koska se on pahaa. Anteeksi Ddorfilaiset, älkää ottako tätä henkilökohtaisesti. En silti oo kölniläisten puolella.

Photobucket
Tähditettiin mm. meijän lemppari irkkupubia Suttonsia.

Photobucket
Jonka pomo sattuu olemaan Ruotsissa kasvanut kreikkalainen. Se tykkää meistä.

Photobucket
Sit mentiin kuluttaan tanssilattiaa.

Photobucket
Päälle laitoin mukavat vaatteet, ja tukankin jätin liehumaan auki.