lauantai 25. kesäkuuta 2011

Haribo macht Kinder froh

und Erwachsene ebenso! Viime viikolla kun mietittiin, että mitä tehään perjantaina kun lapsillakin on koulusta lomaa, I:n mainittua Haribon tehtaasta, ei maY paljon muita vaihtoehtoja miettiny. Aamupäivistä siis auton nokka kohti Haribon tehtaita! Ja aivan valtavia sellasia.

Photobucket

Myymälässä oli tuotteet jaettu teemojen mukaan. Hinnat oli vähän alhaisemmat kuin kaupoissa. Samoin myylälästä pystyi ostamaan isoja, monen kilon paketteja sekalaisia karkkeja. Oltiin lasten kanssa ihan seittämännessä taivaassa!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Huomatkaa kuvassa karkkia kurkottelevan naisen laukku. Eikä ollut Suomineito.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Mukaan lähti vaatimattomat kaks neljän kilon pakettia, ja kuus muovikassia. Nää kiskoin/kiskon Suomeen:

Photobucket

Photobucket

Iso miinus siitä, että itse tehtaisiin ei päässyt vierailemaan. Sinne ei kuulemma pääse edes ryhmät. Mää oisin halunnu sinne kattoon ku karkkia tehään :C

Nyt siis istutaan punaisen huoneenn sijasta sinisessä huoneessa, muutama tuhat kilsaa aiempaa pohjosempana. Aamu oli tietysti ihan kamala. En nukkunut paria tuntia enempää, sillä kello soitti jo kolmelta. Puuhastelin omiani ja luin, ja välttelin parhaani mukaan nukkumaanmenoa. Koska sit piti herätä. Ja ku piti herätä piti lähtee kentälle. Ja ku piti lähtee kentälle, piti lähtee pois. Kenttä oli aika ruuhkainen, mutta päästiin ihan mukavasti tsekkauksesta läpi ja kohti turvatarkastuksia. Mun matkalaukku paino tasan 26 kiloa, ja kässäritkin sain hyvin mukaani. Niinku varmaan arvata saattaa, ei itkusta meinannu tulla loppua. Viimein vilkutin vikat heipat ja ryntäsin naama valuen turvatarkastusten läpi portille. Siellä sain itkun loppumaan, eikä se tullut takaisin, ennenkuin koneen pyörien irrotessa maasta. Lennon ajan katoin teeveetä ja torkuin. Sain ihanat eväät mukaan, ja söin vielä melkein kokonaan lentokoneherkutkin! Matka meni yllättävän nopeasti. Sitten yhtäkkiä kaikki ympärillä puhuikin suomea. Se on ehkä maailman oudointa. Kaikki vaa höpöttelee ympärillä suomea. Teevee ja radioki on suomeks. Weird.

Kotiin päästyä leväytin matkalaukun vierashuoneen lattialle levälleen. Samoin mun huoneen pöytä näyttää aika karulta. Noh, kolme paketillista tavaraa vielä puuttuu, eiköhän nää tästä saada järjestykseen. Musta vähän tuntuu, etten oo ihan vielä tajunnu että nyt jatkan kokonaan Suomessa. Tuntuu kuin olisin vain viikon tai parin vierailulla, ja että palaan sitten taas takasin "turvalliseen koti-Saksaan." Eiks sen pitäs olla ihan other way around? Ehkä tää on vaan jotain alkuhämmennystä, ja kohta oon taas ihan innoissani tuhansien järvien maassa. En vaan ihan vielä oo tottunu ajatukseen et asun taas Suomessa.

Photobucket

Photobucket

Iltapäivällä syötiin patiolla hyvää ruokaa, ja Pippis oli tehny kakun. Nyt mussutan mustia irtokarkkeja ja odottelen saunaan pääsyä. Iskä lupas tehdä vihdankin :)

Yksi juttu vielä arvelluttaa kovin, sillä tämän pikku blogi-rääpäleeni kohtalo. Ehdotuksia?

2 kommenttia:

  1. Heiiii mikä mikä vierashuone?!?! Se on kuules mun huone :D Koita sen verran tehdä tilaa et mää kohta mahdun kans sinne (2 vkoa 4 päivää aikaa). Mä en ees halua tietää mitä söitte, varmaan oli tosi pahaa. Enkä mä oo oikeen noiden makeiden juttujen kuten kakkujen perään yhtään kans. Saunasta nyt puhumattakaan....

    VastaaPoista
  2. Oi ja voi, melkein tuli itku silmään ku rupesin miettimään omaa kotiin paluuta viime jouluna! Pari ekaa viikkoa oli ihan kamalaa mutta jotenkin se vaan helpotti lopulta. Lähinnä ehkä siksi, koska tuli niin paljon kaikkea muuta tekemistä ja oli toi miehen retku, mitä katella :D.

    Mun ehdotus on, että jatkat blogia :). Tätä on kiva lukea.

    VastaaPoista

May kiittää kommentoinnistasi :)