Lapsi on terve kun se ...

Oltiin tosiaan valtsussa eli Valtionhotellissa juhlistamassa mamman synttäreitä perjantaina. Mun vessareissu venähti odotettua pidemmäks, kiitos keksinnön nimeltä digikamera.

Yritin asettaa lähikuvaukseen tosi pro-asetukset, mut pikselimössöks meni.

Ruoka ja seura oli jälleen kerran loistavaa, ja ilta oli kiva :)



Päällä oli siis ihanuus Taylor Swift mekko:

Ostaisin ton mekon pippikseltä heti jos se vaan myis, ja jos se olis koon tai kaks pienempi. Toi vyötärö roikkuu auttamatta ilman vyötä.

Ja vaikka seura onkin hyvää, joku voi nähtävästi silti viettää aikaa veeseessä, ja saada kiksejä somistusruusuista. Kyllä, siinö mun perjantai-illan huvit. Slinnassa oli kyllä isot bileet Olavin päivän kunniaks, mut mä hengasin mielummin yksin vessassa ku muitten nuorten kanssa juhlimassa. Oon niin outo.





Pongasin myös maailman hienoimmat jopon! Siis en sieltä vessasta vaan pihalta.





Etupyörälle vaan saattais olla enemmän käyttöö ko tol linnunpöntöl...Mut juu, tänään saapui meijän gängi tänne, ja ens viikko menee siis turisteillessa! Oltiin tänään jo valtsussa (immer wieder) syömässä. Töissäkin kyllä oon, on tulossa ryhmien osalta kesän kiireisin viikko. Mut nyt tää menee nukkumaan MO.

Lintuhuivilove feat kiirus

Eilinen päivä alkoi hienoimmalla mahdollisella tavalla, eli på svenska. Mulla meni abouttes 10 minsaa jokaisen lauseen kohdalla kääntää se ensin ruotsiks, ja sit viel uudestaan kaikki saksan sanat pois ruotsiks. No juu, kyl se siit. Päivä meni rattosaan, söin lounastauolla neljä leipää 8)



Sitten illalla alettiin grillailemaan Kanarialta saapuneiden ystävien kanssa. Käytiin kyl sitä ennen J:n kanssa pikauinnilla virkistäytymässä. Jotenkin puhe kääntyi perjantaina Suomeen saapuvaan neidin ex-au pairiin/ranskanopettajaan. No siitä kun hetki juteltiin ja soitettiin yks puhelu, kävi ilmi, että herra saapuukin jo tuona samaisena päivänä, ei perjantaina niinku JO muisti. Olin luvannut Mammalle hakea herran Lappeenrannan lentokentältä, ja kone laskeutui kello 21 reikäleipä. Ja herran saapuminen tajuttiin kello 18.56 ruokapöydässä. Äkkiä siis pari palaa kanaa naamaan, vaatteidenvaihto, piilarit takas silmiin ja tien päälle. Pitääkin mennä aina suostumaan kaikkeen. Navigaattori kerto reitin ja varotti kamerapöntöistä, joten olin kymmentä vaille yhdeksän Lappeenrannan lentoasemalla ranskankielinen tervetulotoivotus ja herran nimeä koristava kyltti kourassa.



Lähitessä ilmotin, että se, joka mut herättää seuraavana aamuna, saa kovasta esinestä. Ja nukuinkin hyvin varttia yli yhteentoista, kävin rauhassa suihkussa ja menin puoli yhden maissa kartanolle. Oli aikast hiljanen päivä. Nyt lähetään Valtion hotelliin juhlistan mamman synttärei. Mä näytän kuulemma vanhasta Suomifilmistä repästyltä. Kiitän merci.

En nyt saanu fiksuu kuvaa, mut mul tää pippiksen pitsiunelma ja tukka kikkara ja auki. Käyttäkää mielikuvitustanne :D Hyvää Kohausta etelään ja Olavinpäivää tänne itään!

Butterfly effect

Etiketti haltuun

Tänään alko aamu siivousurakalla. Mä imuroin koko talon ja J pesi keittiön ja vessat. Sitten mentiin kartanon puolelle, ja kohta pihaan pärähtikin reilun viidenkymmenen hengen ryhmä. Vilskettä siis riitti taas noin tunnin verran, kunnes tuli kesäkeitto -lounaan jälkeinen väsymys. J haki meille isot kulhot jätskiä, ja siitä sain kummasti energiaa loppupäiväksi. Lisäksi söin päivän aikana puolikkaan vadelmalörtsyn, puolikkaan mustikkalörtsyn ja karkkia. Viiden aikaan lähettiin O:n ja R:n kanssa Kerimäelle syömään ja uimaan. Meillä oli valtakunnalliset sukelluskilpailut R vs. O ja mä olin virallinen ylituomari. Niinhän siinä kävi, että neito vei voiton selvin lukemin. Sitten syötiin hotelli Herttuassa, mie ja R unkarilaisen viikon seisovanpöydän ja junnu lehtipihvin. Jälkkäriks oli ihania, jotain hoolla alkavia ohukaisia (en muista kuollaksenika niiden nimee), marja-vaniljavaahtoja ja marjoja. Voin kertoa, että maha on tällä hetkellä aikamoinen pallo. Nyt kuuntelen musiikkia, ja suunnittelin kohta kattovani vähän Gleetä.

Pongasin Täältä Helmi -sivustolta sattumalta pienen etiketin kertauksen. Itse oon tällanen friikki, ja asiasta niin kiinnostunu, että haltsaan kaiken maailman typerimmätkin etiketit yleisesta vessaetiketistä uimahallietikettiin. (Don't ask...) Mutta tää oli nii kiva kompakti paketti, ni kopsasin sen tänne :)


Pöytätapojen pieni kertaus
 Kuka tarjoilee ja miten? Jos on kyseessä ystäväpäivälliset, isäntäväki huolehtii tarjoilusta yleensä omin voimin. Tällöin tarjoilualueet on hyvä sopia etukäteen. Emäntä esimerkiksi huolehtii ruuan tarjoilusta, isäntä juomapuolesta, yksi lapsi vastaa salaatin tarjoilusta, toinen likaisten lautasten keräämisestä jne.


Virallisemmissa juhlissa huolehtii tarjoilusta joku ulkopuolinen. Edustuspäivällisille varataan vähintään yksi tarjoilija 8-10 vierasta kohti. Tarjoilujärjestys käydään isäntäväen kanssa läpi ennen tilaisuutta. Tarjoilija aloittaa tarjoilemisen isännän pöytänaapurista, jättää isännän väliin ja tarjoaa hänen toiselle pöytänaapurilleen ja edelleen vasemmalle hyppäämättä kenenkään ylitse. Isännälle tarjoillaan viimeiseksi.


Hokema "ota, anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta" helpottaa muistamaan tarjoilun perussääntöjä. Kaikki mitä tarjotaan, tapahtuu vieraan vasemmalta puolelta, kaikki mitä otetaan tai annetaan viinin kaadosta likaisten lautasten keräämiseen tapahtuu vieraan oikealta puolelta.


Aterioinnin aikataulu Ateriointi voi alkaa, kun emäntä tarttuu aterimiin. Kylmien ruokien syöminen aloitetaan samaan aikaan. Pieni seurue aloittaa myös lämpimän ruuan yhtä aikaa. Suuressa seurueessa katsotaan, että oikealla ja vasemmalla puolella istuvalla henkilöllä on ruokaa.


Tervetuliaispuhe on aina ensimmäinen pöytäpuhe, eikä kukaan koske viinilasiinsa ennen kuin isäntä kohottaa tervetuliaismaljan. Hän katsoo oikealla ja vasemmalla puolellaan istuvia ja sen jälkeen kaikkia läsnäolijoita.


Juhlan aikana kohotetaan useampia maljoja. Maljaa kohotetaan hieman, katse luodaan vierustovereihin ja sitten muihin pöydässä istuviin, juodaan siemaisu ja tervehditään muita katseella. Vasta tämän jälkeen lasketaan lasi pöydälle. Laseja ei kilistellä.


Malja naisille, kunniavieraalle, hääparille, juhlittavalle henkilölle, valtion päämiehelle ja isänmaalle juodaan seisten. Maljan kohde voi istua.
Pöytätapojen pieni kertaus: Kun syöt keittoa kallista lautasta itsestäsi pois päin.


Keskustele pöytäseurueesi kanssa ruokailun aikana, pidä silloin haarukkaa ja veistä lepoasennossa lautasella; haarukka piikit ylöspäin.


Levitä lautasliina kaksinkerroin polvillesi, ei siis kokonaan auki. Sitä ei ole syytä tunkea paidankauluksesta sisään eikä vyön väliin. Lapsille lautasliinan voi toki pukea kaulaan.


Jälkiruoka syödään lusikalla ja haarukalla, jos molemmat on katettu pöytään. Lusikka oikeaan ja haarukka vasempaan käteen.


Kun olet lopettanut syömisen, aseta haarukka ja veitsi vinosti vierekkäin "kello viiden asentoon". Haarukan piikit ylöspäin ja veitsen terä haarukkaa kohti. Laske lautasliina vapaasti laskostettuna lautasesi viereen, ei lautaselle tai jääneen ruoan peitoksi.


Varma vinkki: Pöytäseurueessa on aina varmasti joku, joka muistaa mikä haarukka ja mihin liina. Käytä häikäilemättömästi hyväksesi ja matki!


Muista vielä: Älä puhu ruoka suussa


Älä syö ja juo yhtä aikaa


Älä vie veistä suuhun


Älä pyyhi nenääsi lautasliinalla


Älä pidä kyynärpäitä pöydällä


Älä ota enempää kuin jaksat syödä


Ja siis tää löytyy Mtv3:n Helmi -sivustolta :)

Venäläisten kanssa puuhamaassa

Arvatkaa kuka nukku tänään pommiin? Jeps, havahduin hereille 13 yli ysi hereille, kun viereisen huoneen neitiä tultiin herättelemään. Mutta olinpas silti neljää vailla kymmenen kassan takana, tukka pestynä, meikit naamassa, ja aamupalaki kädessä, matkalla kohti mahaa. Ihmeellisen paljon ihmisiä riittää, vaikka juhannuksen jälkeen lomailun aloittaneet ovat palanneetkin tänään sorvin ääreen.

Lauantaina olin eka puol viiteen kartanolla, ja siitä jatkoin puoleen yöhön lastenvahtihommia. Suunnattiin melkein neljä vee herran, ja 10-, 6- ja 12-vuotiaiden neitojen kanssa Kesämaahan. Meil oli niin kivaa! Keikuttiin kiipeilyradoissa, pompittiin, soudettiin, syötiin jätskiä, liukttiin liukumäessä, keikuttiin, ajettiin polkuautoja ja vaikka mitä. Mul tuli jossain vaiheessa jäätävä flashbackki, et hitto mähän oon ollu tääl enneki. Muistan kaks valokuvaa, toisen vesipuisto-osion krokotiilista ja toisen sellasesta isosta raidallisesta pomppujutusta. Ja mä luulin etten oo koskaan ollu siellä. Mutta tulipa verestettyä muistoja yli viidentoista vuoden ajalta :)



Nää oli reissun ehdoton hitti:





Kaikki meni tosi hyvin, lapset oli tosi kilttejä, tottelivat, istuvat kärryissä kiltisti kun maY veti pää punasena laumaa ympäriinsä. Ja isot tytöt oli tosi iso apu, ja meni pienten kanssa kaikkiin ratoihin ja temppuiluihin, että mä sain keskittyä pakoilemaan polttavaa aurinkoa, ja kuvaamaan. Kymmentä minuuttia vaille sulkemisaikaa tehtiin vielä pikavisiitti pomppulinnaan. Olin vielä kärryjen luona, kun pienimmät oli jo ehtineet pomppimaan. Hetkessä pikkuherra pomppasi ylöspäin, kun samaan aikaan nuorin neidoista laskeutui pompusta alaspäin. PAM, pamahti neidon leuka herran takaraivoon, ja voi sitä huutoa ja parkua. Neitokainen juoksee kiljuen ja verta sylkien isosiskon syliin ja kiljuu kuin syöttiläs. Voi jestas on vaikee saada kuusvuotiasta hiljenemään! Tietty se varmaan sattu ja verimäärä säikytti, mut mitään vakavaa ei siis todellakaan käyny. Kaikki muut ymmärsi sen, paitsi äitiä kiljuva naisenalku. Laitoin lopulta neidin kärryihin, ja lähettiin muksujen mökkiin vähän iltapalalle ja kattomaan leffaa. Huuhdeltiin suihkussa suurimmat veret pois ja juteltiin kaikkea kivaa, niin asia melkein unohtui. Paitsi tietty nyt neidillä on ihan makea arpi leuassa :D jäätiin pikkusten kanssa katsomaan Madacasgaria, kun isommat tytöt lähti pelaamaan pingistä ja nukkumaan kartanolle. Kun oltiin laulettu ja tanssittu ja naurettu tarpeeksi pingviineille ja sille ainakipeelle kirahville, pestiin hampaat ja mentiin nukkumaan. Lueskelin uusinta Suomen Elleä, kun riiviöt koko ajan pomppi, millon minkäkin syyn takia, pois sängyistä. Puol ykstoista alettiin vielä lukemaan autokirjaa. Ja sitten katottiin vielä Madacasgar uudestaan. Vanhemmat oli varottanu, että lapset ei välttämättä nukahda ennen vanhempien paluuta oopperasta, mutta ajattelin kuuman helteen ja Kesämaassa kirmaamisen imevän kaiken energian muksuista. Noh, mutta katottiin sitten leffa vielä toisen kerran. Loppupuolella herra nukahti istualteen ja lopputekstien juostessa läppärin ruudulla, palasivatkin jo vanhemmat oopperasta. Kieltäydyin taksikyydistä, ja otin riskin alueen valaistukseen ja Retretin yövartiointiin luottaen. Kävelin siis puolen kilsan matkan kotiin, ja pääsin vähän ennen yhtä nukkumaan. Muutenki oon iltasin käyny sen parikyt minsaa käppäilemässä tossa mökkikylässä ennen nukkumaanmenoa, ihan oman ajan saamiseksi ja vähän haukatakseni happea.

Tänään sitten muksut perheineen lähtivät ajamaan kotejaan kohti, ja 6 vee neiti tuli halaamaan mua neljä kertaa. Hän oli eilenkin kysellyt, että voiko mennä maY:n kanssa Kesämaahan. Hih, hauskoja muksuja :)

Kattokaas muuten, kuka meillä on tänään ollut kyläilemässä:



Sulo! Mamma syöttää sille kokoajan kaikkia makkaroita sun muuta, joten herra todennäköisesti palaa omistajilleen suolayliannostuksen kourissa ja 15 kiloa lihonneenna. Mikä on muuten yli nelinkertanen määrä ton pikkukaverin massaan verrattuna.

Tänään kun mamma illalla sanoi, että maito on melkein finito, mä olin jo puolimatkassa vapaaehtosena shoppailijana. Koska mun teki koko päivän hirveesti mieli karkkia. Ostin jättipussin sirkusaakkosia, ja vaikka en oo syöny ku puolet, enkä sitäkä yksin, oon ihan ähkyssä. Ehkä pitäs lopettaa noiden munkkien vetäminen päiväsaikaan...

Tsuida tsuida ja niin edespäin

Tänään on ollu kiva päivä. Tai aamu oli aika ankee, en ois millään jaksanu kammeta itteeni sängynpohjalta pystyyn. Mut sit kampesin, ja päivä oli vilkas. Sain kesken päivän käskyn lähteä neidin kanssa uimaan, joten kamera messiin ja menoks. Vedenkestävä kamera on maailman hienoin keksintö! Sitten olin vielä puolisentoista tuntia art shopin puolella, kunnes lähin vaihtaan vaatteita. JO oli meinaa jostain pongannu zumbamaratonin, ja tietty sinne oli päästävä! Zumbattiin siis kolme tuntia kolmenkymmenen asteen helteessä eräällä tanssilavalla. Olin ihan varma et kaadun kuolleena maahan ekan kymmenminuuttisen jälkeen, ja alku olikin aika tahmeeta. Tuntu et en tienny yhtään mihin oikee jalka meni kun vasemman käden piti mennä ylös. Mut siit se taas lähti, ja ekan tunnin jälkeen olin täynnä puhtia. Toka tunti oli aika lihaskuntopainotteinen, joten huomenna ja ylihuomenna voi olla mukavat jumit reisissä ja vatsassa. Kolmannen tunnin teema oli party, ja hauskaa oli :) selkä alko ilmotteleen itsestään vasta toka tunnin puol välissä, mutta kesti ihan kohtuullisen hyvin loppuun asti. Kun päästiin kotiin, heitettiin uikkarit päälle ja mentiin pulahtaa ihanan viileään järveen. Sit kotiin kesäkeitolle ja kohta pää tyynyyn :)

Laitettiin JO -collectionin paidat kaikki kolme päälle. Mulla oli myös tukassa saman sarjan pikkuhuivi :)

Enkelin siivet selässä

Inhottavii tollasii pienii hikinäppyi tai mitä ny lieneekään, ilmestyny otsa ja nenä täyteen :/

Uimassa olin toista kertaa tänä kesänä, ja vielä kaks kertaa saman päivän aikana. Mut mikäs siinä polskiessa kirkkaassa vedessä helteen paahtaessa kuumimmillaan.













Ja huomenna onkin taas perjantai ja viikonloppu täynnä menoa ja meininkiä. Hauskaa ja aurinkoista loppuviikkoa!

"Humor has a way of bringing people together. It unites people. In fact, I'm rather serious when I suggest that someone should plant a few whoopee cushions in the United Nations" ~Ron Dentinger

Haudii! Taas on viikko puolessa. Vaikka mulla ei oikeastaan ole mitään viikonloppuja tai alkuja, koska kartano on auki kuiteski seitsemänä päivänä viikossa, ni jokainen päivä tuntuu samalta, vaikka ykskään päivä ei oo läheskä samanalainen ku edeltäjänsä. Huomaa, että suomalaisten kesäloma-aika on kuumimmillaan, sillä tänäänkin kävi porukkaa ihan hirveät määrät. Suosituimmat tuotteet, kuten mukit, tietyt magneetit ja kortit, ovat koko ajan loppu. Tänään kävi myös ryhmä, mikä on aina mukavaa, sillä silloin on sen reilun tunnin verran niin hirveä vilske, että sitä ei muistais edes hengittää ellei se kävis automaattisesti. Mun mielestä ryhmien tuleminen on aina parasta. Tänäänkin odotin tunnin verran päivän ryhmää skumppapullot auki, valmiina alottaan juoksemisen. Ja ainakun bussin nokka kurvaa meijän tielle, ryntään sisään huutamaan "nyt se bussi tulee!!" Onpahan muillakin hauskaa :D

Mun duuni on muuten maailman monipuolisinta. Art shopissa työskentelyn lisäksi toimin oppaana, tulkkina ja tarjoilijana. Näiden "päähommien" lisäksi oon toiminu mm. pakkaajana, dog sitterinä ja personal shopperina. Ja nämä siis vain virallisella työajalla. Lisäduunia on tiedossa mm ensi lauantaina, kun pääsen kaitsemaan kolmea muksua illan oopperan ajaksi. Kyseessä on 10- ja 6 -vuotiaat neidot, sekä kohta neljä täyttävä herrasmies. Ei au pair kauas Saksasta putoa ;D

Eilen käytiin pienellä porukalla syömässä läheisessä Valtion Hotellissa, joka on muuten Suomen vanhin majoituspaikka. Jostain 1800-luvulta tai jotain. Söin hyvän grillipihvin ja ihanaa lime-juustokakkua. Tänään oltiin (jälleen eri kokoonpanolla) vähän vähän fancymmässä paikassa Rantaravintola Paviljongissa, jossa kiskoin talon burgerin. Ja lettuja ja jätskiä. Kevyesti ähky olo vieläkin. Taustamusiikkina saatiin kaikkien suomalaisten suuresti rakastamaa karaokea. Hyi hitto. Mutta kattokaas mitä löysin. Lasinalusia aus Finnland!




Tää Pippiksen lähettämänä toppi on ihan mahtavan ihana! Paljon pippis pyydät tästä? :D tää on niiiiin kiva! Mun vaatekaappi muistuttaa Hiroshimaa yhen paukun jälkeen, enkä muistanu, että mulla ees oli tääl tämmönen ihanuus :)

Mä latasin iTunesin ja aipodin täyteen Gleetä, joten jatkan sen popittelua, ja koitan saada tän ruokamäärän mun mahassa sulamaan ennen ens viikkoo. Näkyyyy :) !

Embracing the Hippie girl inside me

Lueskelin tossa paria blogia ja törmäsin pariin itsetuntoa käsitettelevään tekstiin. Asiat alkoi hyrrätä mielessä, ja harpaita hiki päässä harjatessani aloin miettiä, että onko mulla sittenkin oikeesti hyvä itsetunto, vai onko näyttelijänlahjani saanut jo huijattua itsenikin.

Mulla on aina ollut huono itsetunto. Nyt moni mut kauan tuntenut älähtää ja huudahtaa "sulla vai??" Kyllä, aika nostaa kissa pöydälle. Varsinkin yläasteella olin luokkani mestari esitelmien pidossa. Muistan aina sen yhden historian tunnin, jossa minä aloitin luokan esitelmien pidon. Esitelmän jälkeen silloiselta parhaalta ystävältäni kysyttiin, että "no jännittikö maY?" Tuli suora vastaus koko luokalta, että ei sitten yhtään. Ja että vau miten sä uskallat ja miten sä pystyt. Minä olin aina se, joka oli yhteiskuntaopintunnilla pää auki laukomassa mielipiteitäni EU:sta, tai psykan tunneilla haastamassa väittelyyn abortin vastustajia. Olin tukioppilas, luottohenkilö, hallituksen sihteeri, milloin mikäkin. En pelännyt ysiluokkalaisia enkä lukiolaisia, vaan rohkeasti sanoin vastaan. Mä olin se joka laitettiin aina puhumaan.

Toisaalta se tuli, ja tulee edelleenkin, mulla kyllä ihan luonnostaan. Mutta se itsevarmuus ja kypsyys, ne on vain ja ainoastaan tarkkaanharkittu rooli. Paljon oli tilanteita, joissa en pystynyt menemään edes kaupan kassalle muuttumatta kirkkaan punaiseksi, ja ajattelematta, että noi nauraa mulle koko ajan. Kaikki oli aina parempia kuin minä. Kaikessa. Muistan tämän ajattelutavan jo ihan pienestä. Jos joku hymyili suurilla lautassilmillä tuijottavalle valkotukkaiselle tytöntyllerölle, joka ilmoitti nimensä olevan Myrsky, tämän neidin päässä hakkasi vain ja ainoastaan, että "oikeesti noi nauraa sulle. siks koska oot oikeesti ihan luuseri" Vilkaisu peiliin sai pisteen iin päälle. Olin yksinkertaisesti ihan tajuttoman ruma; meikitön rasvalettinen ja finninamainen rillipää. Ei hei oikeesti tollasesta kukaan voi tykätä. Vitsailen paljon ja kritisoin itseäni sarkastisesti, mutta kukaan muu ei saa minulle nauraa. Tai tehdä musta pilaa. Ei edes kaverit. Eikä edes leikillään.

Nyt tulee mieleen kysymys warum? why? Niinpä. Sitä on tässä viimeset kolme-neljä vuotta pohdittu aika rivakalla otteella. Mä en halua syyllistää millään tavalla mun vanhempia tai kasvuympäristöä tai mitään muutakaan sellaista, koska mulla on oikeesti maailman mahtavimmat vanhemmat, ja ihailen heitä aivan suunnattoamasti. Siinä on kaksi ihmistä, joille oon elämäni velkaa (no okei toi kuulosti vähän hassulta, nehän teki mut, but u got my point) Näitä ihmisiä en voi kuin ylistää ja kiittää, enkä sitäkään tehdä tarpeeksi. Mutta uskon, että monet mieleni kiemurat juontavat juurensa jo ihan naperoikään. Kun jo ihan pienestä asti oppii ajattelemaan, että on maailman huonoin kaikessa, ja että kaikki muut oikeesti vaan nauraa sulle, on ajatus iskostunut aika tiukkaan pieneen pääkoppaan.

Tilanne on nykyisin, toisaalta vieläkin valitettavasti täysin sama, mutta toisaalta myös hyvin toinen. Tarvitsen paljon aitoja kehuja ja kannustusta, ja tietoa siitä, että oikeesti kelpaan tällaisena. Toisaalta monet kolhut ja se kuuluisa ikä on tuonut jo sen pikkuruisen järjen äänen tuonne takaraivoon, että tajua jo nyt hyvä ihminen, että toi sun ajattelus on maailman naurettavinta. Tämäkin on opittu hyvin raskaasti kantapään kautta, ja sekin oppi on vasta esikoulu vaiheessa. Mutta on se aina tyhjää parempi. Välillä sitä jo osaa nauraa itselleen, kun sählää ruuhkaisen kaupan kassalla, tai vetää lipat 60 päisen ryhmän edessä, kun yrittää esittää tehokasta ja motivoitunutta työntekijää. Perfektionismi on sellainen asia joka on, ja pysyy. Siitä ei pääse eroon vaikka kuinka haluaisi. Mutta sitäkin voi oppia hallitsemaan. Se, miten tähän avoimeen itsepohdiskeluun, asioiden ymmärtämiseen ja orastavaan itsetunnon kohotukseen on päästy, on vaikuttanut suuresti ikä. Niin klisee kuin se onkin, se vaan on totta. Siksi en voi oikeasti auttaa ketää samassa tilanteessa painivaa, sillä nää asiat on tajuttava itse. Toinen keino siihen on sen rankimman tien (tiedostamaton) valinta. Tää on sellainen asia, jota ei moni uskois, ja jonka kanssa sitä saa itsekin painia vielä aikalailla. Enkä sitä haluakaan lähteä sen kummemmin erittelemään. Ihmisen pieni mieli pystyy myrkyttämään koko elämän, jos vain sille antaa sellaisen vallan. Älkää ikinä antako. Koska ihminen on itse oman itsensä pahin vihollinen. Ja se kuoppa nousta on todella syvä ja kivinen. Mutta ainakin allekirjoittaneen kohdalla, se kuoppa on ollut se avain, jonka ansiosta tässä nyt ollaan. Kuoppaa en silti ole vielä jättänyt taakseni, vaan istun sen reunalla, heiluttelen jalkojani sen reunan yli ja harjoittelen varovasti ylösnousemista. Välillä siinä seistään hymy kasvoilla ja tukka tuulessa hulmuten, välillä pyllähdetään reunan yli ja lyödään peppu reunan terävimpiin kiviin. Ne pyllähdykset ovat rankkoja. Mutta nyt tiedän, että on olemassa taito laittaa haavoihin laastari, ja koittaa nousemista uudestaan. Laastareistakin pääsee joskus eroon. Niiden alta paljastuvista arvista tosin ei.

Ja miten tämä meni taas tällaiseksi vuodatukseksi? Sitä kun en tiedä. Ehkä haluan jollain tavalla jäsennellä taas ajatuksiani, ja tietyllä tavalla raottaa pikkaisen kuortani. Nämä ovat meinaa sellaisia asioita, joista en ikinä halua kenenkään tietävän. Ja toisaalta tahdon huutaa koko maailmalle, että älkää nyt vittu vaan kattoko ja miettikö, et mitä ongelmia tolla nyt muka vois olla, tollanen hemmoteltu kermaperse. No, tämä kermaperse teki asialle jotain, ja ensin lähti yksin kolmen viikon kielikurssille Maltalle oppimaan itsenäistymistä. Se oli kova koulu, mutta toi taas hippasen enemmän itsevarmuutta. Toinen suurempi harppaus oli ulkomaille muutto. Siellä ei auta kuin pärjätä ja olla rohkea, joten pikkuhiljaa siitäkin tuli tapa, että onkin ihan ookoo eksyä busseissa tai nolata itsensä täydellisesti julkisesti. Pystyn helposti olemaan rento ja "oma itseni" uusienkin ihmisten seurassa, mutta oikeasti  vain erittäin harva tietää totuuden. Tiedänkö itsekään? Kerran tein virheen ja luotin pariin ihmiseen sataprosenttisesti, ja se koitu niin kovaksi kohtaloksi, että siitä iskusta en tule toipumaan ikinä.

Mutta eikös se niin ole, että LEUKA RINTAAN JA KOHTI UUSIA PETTYMYKSIÄ! ;) Rakastakaa itseänne, ja uskaltaa kuunnella sydäntänne! Hyvä mun on täällä tälläsiä laukoa, kun en itse pysty sitä noudattamaan, mutta ajatus on ainakin hyvä ;) oppia ikä kaikki, everything happens for a reason.

Vapaalla

Lauantaina pidin vapaapäivän. Sen kunniaks suunnattiin ihanaisen E:n kanssa Savonlinnan yöelämään. Emppuliini haki mut kuuden jälkeen ja hurautettiin neidin kotiin tällämään.



Päällä oli



Ja jalassa oli siis ne lilapinkit paljettitossut (E:n äiti sano niitä Ihmemaa Oz -kengiksi), mutta huomasin liian myöhään, että kameran linssissä oli jotai paskaa, ja siks suurin osa kuvista on alareunasta ihan suttasia :D Toi vyö ei vältsis oo maailman parhain tohon asuun, mut mekko oli vyötäröltä sen verran löysä, että oli pakko virittää siihen jotain, tän hetkisen vaatekaapin miehityksellä.

Ilta oli kyllä ihan älyhauska! Vaikka säät ei niin suosineetkaan, käytiin muutamalla terassilla ja mentiin sen jälkeen yhteen (kolmesta) Slinnan klubista. Olin ekaa kertaa noin vuoteen Suomessa baarissa, ja kyllä sen eron esim Saksaan tai Hollantiin verrattuna huomaa. Ei siis välttämättä huonolla tavalla, mutta huomaa kuiteski :) paitsi musiikki oli tos paikas mis me oltiin, aika kamalaa. Hirveesti kaikkii Suomi -renkutuksii ja -hip hoppii. Yöks. Enkä tietystikään tienny biiseistä puoliakaan, joten se ei pal auttanu muiden hoilatessa tanssilattialla äänihuulet hellinä. Ja nyt muuten taas muistin, et Suomi on oikeesti tosi kallis maa! Mut joo, meillä on kaikki loistavat koulusysteemit ja kaikilla on terveydenhuoltoa ja plaa plaa plaa, joten ei nyt aleta siitä.

Lauantaina nukuttiin pitkään, ja otettiin päivällä jälleen suunnaksi Savonlinna. Auringonpaisteen kunniaksi mentiin sellaselle tunnin kestävälle risteilylle Slinnan ympäristössä.









Jouduttiin kyl loppumatkasta siirtymään kannelta sisätiloihin istumaan, koska tuuli oli niin kylmä. Ja ton matkan aikana tuli aina selostus paikoista, niiden historiasta jne enkuks, saksaks ja venäjäks. Voi luoja mul oli hauskaa ko mä kuuntelin sitä enkun selitystä. Suomalaista tankeroenglantia kyllä parhaimmillaan! :D Tankeroselotuksen jälkeen käytiin syömässä kinkkiä (nam!) ja haettiin rannasta jätskii. (Dominopehmistä NAM) Tarkotuksena oli myös mennä Olavin linnaan, mutta fiksuina tyttöinä tajuttiin liian myöhään, että sinnehän pitää mennä aamupäivällä käynnissäolevien oopperajuhlien takia. Se jäi nyt siis näkemättä.

Sitten lähettiin ajeleen kohti Punkaharjua, ajettiin Pharjun "keskustan" kautta, ja käytiin harjureitillä. Se on kyllä sellasta aluetta, jonka haluisin oikeesti jokaisen Suomessa vierailevan ulkomaalaisen näkevän. Se on vaan niin makee!





Semmosta siis :) oli ihan älyttömän kivaa, ja ihana huomata, että tsirbulaiset ihanaiset on yhtä ihania myös täällä pohjoisemmassakin :) Suuri kiitos E:lle seurasta ja oppaanaolosta :)

Sunnuntaina palasin taas sorvin ääreen, ja nyt mennään samaa rataa kuun loppuun, kunnes aattelin pitää vielä pari vapaata, sillä mein porukat tulee sillon tänne. En jaksais odottaa et nään Pippistä ja Summeriä, koska ollaan nähty porukalla viimeks pääsiäisenä! Hiiiiii kohta nähään! :)

Mä oon nyt viime päivinä ottanu tavaks käydä illalla lyhyellä kävelyllä tässä lähimaisemissa. Siis ihan 20-40 minuutin kävelyillä, en millään urheilulenkeillä. Laitan soittimen korville ja käpöttelen vähän ympäriinsä kauniissa maisemissa. Tänään lähdin ihan uuteen suuntaan, ja löysin niin kauniin paikan! Se on sillain silta parin järven välissä, ja kun aurinko alko jo laskea, näky oli mieletön. Siinä on pieni satamantapanen, jossa oli pari venettä kiinni. Vesi oli tummaa, mut ihan kirkasta. Ja tuuli oli kova ja viileä, muttei silti kylmä. Ahhh, se tuoksu on niin ihana, kun järveltä tuulee ja lumpeet keikkuu veden pinnalla. Jos joskus tulee kunnon myrsky, mä haluun olla tuolla kameran kanssa. Nyt on tosin luvattu taas helteitä, ja loppuviikosta pitäs täällä elohopean nousta kolmeenviiteen. Käy kyllä sekin :)

Kaikki on mahdollista, kaikki on kaunista

Tahti hiljenee, pidot paranee. Vai miten se nyt meni. Mut siis joo, aika vähän juttua tulee tänne blogin puolelle nykysin. Yleensä mietin aina päivällä "tää täytyy muistaa sit kirjottaa" ja nyt iltasin mul ei oo enää mitään muistikuvaa mihin asia edes liitty. Mut mitäs täs, duunia duunia duunia ylläri. Paitsi että lauantaina pidän vapaapäivän! Suunnataan huomenna eli perjantaina E:n kassa Slinnan yöelämään, ja lauanataina on molemmilla vapaapäivä, joten keksitään jotain kivaa. Can't wait! :) sit varmaan teen taas pari viikkoo putkeen, ja aattelin pitää pari vapaata kun mein porukat tulee tänne päin vuokrahoodeille lomailemaan.

Eilen iski muuten yks tähän mennessä kovin saksaikäväkohtaus. Meillä käy noin kerran päivässä tai kahdessa saksankielistä porukkaa, ja aina sillon tulee sellanen jännä olo. Sitkun kuulee taas suomee, ni on vähän aikaa vähän että hä. Mut eilen jäin juttelemaan yhden rouvan kanssa pidemmäks aikaa ja jotenki puhe meni siihen et asuin Saksassa. Ja hän ties mis OB on ja mitä kaupunkei siin on lähel! Selitin kaikkee niin innoissani, oli ihana vaa jutella ja kertoo kaikkee mitä oli tehny ja kokenu saksanmaalla. Rouvan lähettyä kirmasin melkein itku kurkussa laittamaan viestiä saksanperheelle.

Mutta kyllä täälläkin on kivaa, tykkään, ettei oo sellasta turhaa luppoaikaa, että ehtii pitkästymään. Ja kun työ ei oo fyyisesti sen raskaampaa, nii jaksaa tehdä pitkiäkin päiviä. Ja välillä käy niin random ihmisiä, että ei tässä tylsää paljon tule. Yksikin herra kysyi multa, että "mikä tossa taiteessa nyt sitten oikein maksaa. Piirtää vaan tollasia lonkkaluita." (vieressä kalla-aiheisia tauluja) Suomen kesää (ja suomalaisia ;P) ei kyllä oikeesti voita mikään.



Ja hei, tiedän, että eräällä kesän lapsella on tällä hetkellä aika kova sydänkipu, mutta muista jooko, että välillä pitää kuunnella sydäntään. Vain taivas on rajana, sillä kaikki on mahdollista <3

Kesäistä viikonloppua!

Smile! You're on candid camera!

Meillä oli viime sunnuntaina puutarhajuhlat. Sateenuhkaa uhaten ulos kannettiin kattokruunuja, piano, ihania ruokia yms. Eikä sitä pelättyä sadetta muuten tullut, se kiersi meidät ihan vierestä. Mutta kuivina säilyttiin! Liv kanavalla alkaa ensi kesänä pyöriä Juhlasuunnitteljat -niminen ohjelma, johon bileet kuvattiin. Pääosassa on se joku juhlasuunnittelija, jonka nimeä en tietystikään muista. Mutta hän siis suunnitteli yhdessä taiteilijan kanssa juhlan, sen menuun yms. Sain luvan napsia juhlissa kuvia ja julkaista niitä täällä.

Neljän aikaan saapui kuvausryhmä ja heti perään catering. Jonka nimeä en siis taaskaan muista. Toivottavasti kukaan tuotantotiimistä ei lue tätä, tää ei meinaa nyt kyllä oo kauheen hyvää mainosta ko en muista mitään nimiä :D

Näyttely meni kiinni kuudelta niinkuin aina, ja seitsemältä alkoi juhlat. Mä heiluin kartanolla ja yritin pitää selän kameraa päin, sillä olin niin väsynyt ja kiukkuinen, että kukaan ei siltä säästynyt. Purin lautaslaatikoita ja kirosin säilytysboksit syvimpään helvettiin, kun puolet lautasista jäi niihin kiinni. Edestakasin ryntäilevälle paplaripäiselle taitelijattarellemme sanoin että kivat lautaset oot suunnitellut mut nää boksit on muuten aivan perseestä. Sain vastaukseksi naurua ja käskyn lähteä valmistautumaan. Jätin lautaset siihen, nappasin ekan käteen osuvan fillarin ja kiidin lähimmälle huoltikselle ostamaan Red bullia.  Seiskalta sitten tuli vieraat, joita oli vain noin 30 koska juhlien oli tarkoitus olla "intiimit taiteelliset puutarhajuhlat."





EDIT en saa näitä paria seuraavaa kuvaa millään käännettyä sorry :(

Jälkiruoan ja kahvin välissä meille esiintyi kuuluisa jenkkibasso Stefan Szkafarowski, joka esiintyy siis kuukauden ajan Savonlinnan oopperajuhlilla Toscassa. Eräs taitelijatar sai taas kuningasidean, että herra laulaa kaikille naisille ylistysaarioita, joten meidän naikkosten oli sitten kokoonnuttava kaikki kuuntelemaan tämän maailmankuulun basson esitystä. Ei sillä että valittaisin, kuinka monta kertaa elämässä saa tälläsen tilaisuuden?







Herralla on ihan mie-le-tön ääni! Kaikki vaa istu suu auki hiiren hiljaa ja kuunteli korvat höröllään. Myös miehet. Vaikka saatiin me sen jälkeen repeltäkin pieni pätkä suomeks ;)

Tietysti kun taiteilijakodissa ja -juhlissa ollaan, taiteilija luonnosteli ennen juhlien alkua pienen maiseman. Teoksen ideana oli, että vieraat saaavat sitten jatkaa työtä. Se oli kivaa! Kaikki kävi maalaamassa alareunaan jotain kauniita kedonkukkia, muttakun tuli mun vuoro, ilmotin haluavani maalata jotai isoa ja pinkkiä. Sain muutaman ohjeen värien sekoitteluun, mutta siihen jäi ohjeet, kun itse rouva taiteilija nappasi kamerani ja alkoi kuvata. Noh, onpahan ainakin dokumenttia tapahtuneesta. Jälki jäi meinaa vähän vähemmän ylistettäväks :P









Siinä melkein valmis työ! Ja siis toi kuumailmapallo on mun käsialaa :) tosin joku miehistä kävi lisäämässä siihen myöhemmin tekstin NOKIA.

Loppuilta istuskeltiin ja nautittiin hyvistä viineistä yli puolen yön. Ja ohjelma alkaa siis ensi keväänä Liv -kanavalla, joten sillon sitten nenät ruutuun :)