Pieniä koululaisia liikenteessä

Eka päivä takana, ja fiilikset ristiriitaset. Koulu on tosi iso ja hieno, ja tilat avarat ja hyvät, ja kaikki on otettu viimosen päälle huomioon. Meidät jaettiin viiteen ryhmään, ja mä oon parasta E-luokkaa. Ryhmästäni en muista ku kahen ihmisen nimet,tutoreiden nimet muistan kaikkien, valmentajan nimestä ei mitään muistikuvaa. Eli sillä mennään :D Ihan hyvältä näytti seuraavien kolmen vuoden opinnot. Eka vuosi menee firmaa pyörittäessä, tokana tämä tyttö aikoo erikoistua, ja sit kolmantena voiski viimestään karistaa tän maan pölyt jaloistaan. Kaikki on jotenki nii ... suomalaista. Varsinki ihmiset. Tulee menee hetki tovi ennenku täs alka kunnolla kavereita saamaan, mutta me suomalaisethan tunnetusti ollaan niitä kookospähkinöitä. Tänään aion osallistua illalla kaupunkikierrokseen ja tutustua lisää ihmisiin. Olin meijän ryhmästä toinen kahdesta, joka on ihan uusilla hoodeilla ja pihalla kaikesta. Noh, mä sit vaa otin kartan ja turistioppaan kun niitä jaettiin, ja ilmotin että oon sunnuntaina tänne muuttanut, ja autuaan tiemätön koko Tampereesta. Tutorit käski sit soittaa, jos en löydä illan tapaamispaikalle. Ai nii, ja sit meil oli tälläsiä tutustumisjuttuja meijän ryhmän kanssa, ja kaikkien piti kertoa nimi, ikä, mistä on ja lapsuuden haaveammatti. Mä ilmotin olevani maY, kotipaikkani, ikää 20 vee, ja että musta piti tulla prinsessa. Muut sentään tajus vastata jotai "eläinlääkäri, poliisi, arkeologi, arkkitehti..." Mitäs sitä sitten totuutta kaunistelemaan, kun kerta kysyttiin.