Huh mikä maanantai! Havahduin hereille vähän ennen kaheksaa - ja kirjanpidonluento alkoi samaan aikaan. Ehkä toi edellisyön 4 tunnin yöunet ja 12 tunnin matkustaminen verotti vähä voimavaroja, viime yön 12 tunnin unista huolimatta.
Otin siis nenän kohti kotia sunnuntaina reippaana (LOL) aamuviideltä. Kun pääsin lentokentälle, pääsi pari kirosanaa. Kenttä oli muuten semirauhallinen, mutta mun tsekkaustiskit oli tupaten täynnä. Tsekkasin itteni lennolle ja siirryin pienessä paniikissa laukkujen drop off jonoon. Olin nähnyt matkalla aivan jäääätävän pitkän turvatarkastusjonon, ja totesin laukun kanssa jonottaessa boardingin alkavan alle tunnin kuluttua, ja lennon lähtevän puolessatoissa tunnissa. Noh, pääsin sitten tsekkaamaan laukkuni, mutta kun oli aika nostaa laukku hihnalle, huomasin, ettei kapineen vetokahva laskeudu enää alas.
(Oikeesti, kuka sano et merkkilaukusta kannattaa maksaa enemmän?? Koska tässä tapauksessa kyse on kolmannesta rikkotuneesta jutusta vuoden sisällä! Voin kertoo, että Samsoniten pinnat on mun silmissä tällä hetkellä aika hemmetin alhaalla! Takuun on paras olla ihan loistava ja toimia moitteettomasti!) Paniikissa sitten yritin survoa kahvaa alas, siinä onnistumatta. Yritin nostaa laukun hihnalle, että herra lentovirkailija voisi minua siinä auttaa. Sain vastaukseksi, että ei missään nimessä, ei he saa edes koskea laukkuihin! Ja käski lähteä erikoismatkatavaroiden drop offiin. Taisi tämän neidin ilme olla sen näköinen, kun herra vielä lisäsi, että "ei mitään paniikkia madam, teillä on hyvin aikaa. Rauhoittukaa toki." "No mutkun ei oo!!!" Kiljasin itku kurkussa takasin ja lähdin kirmaamaan erikoisosastolle. Siellä sain aika kivuitta laukun koneeseen ja otin spurtin turvatarkastukseen.
Nyt mainitsen tässä kohtaa, että oon hengannu Ddorin kentällä erittäin paljon, ja lähteny sieltä/laskeutunu sinne kymmeniä kertoja. Silti se aina onnistuu lähes poikkeuksetta sekottaan mut niiden hiton porttisysteemiensä kanssa! Kun vihdoin löysin sen A84 sieltä jumalan selän takaa, huomasin, ettei se nälkävuottakin pidempi jono ollutkaan turvatarkastukseen, tai ainaka siihen missä mä olin. Siitä pääsin jo ihan kivuitta läpi ja aikaakin jäi vielä lähes tunti koneen lähtöön. Matkustelu on ihanaa, ja voisin tehä sitä ihan loputtomiin, mutta siinä on välillä noita huonojakin puolia. Terkkuja vaan iskälle, jolta nähtävästi oon perinyt hermot. Yleensä pystyn tollasissa tilanteissa olemaan ihan rauhallinen, ja olin jo keksiny hyvät puheet miten pääsen kiilailemaan ihmisiä jonossa, mutta nyt ei sujunu mikään. Saattanee johtua siitä, että oon yleensäkin tällänen päivänsäde aamusin ... mut tarttiks jokaikisen nrw:läisen lapsiperheen lähteä just tollon lomailemaan teneriffoillensa sun muihin.
Köpiksessä jatkoin tuttua lenkkeilyä terminaalien välissä, hain vikat lattet Bucksilta ja luin hyvää kirjaa. Se odottelu meni suht nopeaan. Lennon nuokuin, kunnes pääsin taas tappelemaan matkalaukkuni kanssa. Joku oli meinaa saanu sen kahvan alas, ilmeisesti aika väkivaltasin keinoin. No enhän mä sitä tietenkä enää ylös siitä saanu, joten hirveen kiva raahata sellasta 25 kilosta tavarasyöppöä bussipysäkille ja etsiä 4 minuutissa oikee bussi. Parin tunnin ja yhen bussinvaihdon jälkeen olin vihdoin Treen bussiasemalla. Vastassa ihana harmaa tihkusade. Noh, sit viel kaupan kautta pari kilsaa kotiin rikkinäisen laukun kanssa, ja heti varaamaan pyykkitupaa, et saa puhtai alusvaattei tuleviks päiviks. Huh huh, jännä juttu et sammahdin jo kasin jälkeen unten maille.
Tässä vaiheessa anteeks kaikille, jotka eilen sattu mun tielleni. Varsinkin sille lentovirkailijasedälle, ei mun ollu tarkotus olla ilkee ja inhottava, mut mä en vaa tykkää aikasista aamuista, enkä siitä, kun asiat ei mee silleen ko haluan. Ja anteeks mun Punainen Paholainen, kiikutan sut ensitilassa huoltoon, koska sussa on varmasti (ja
toivottavasti) vaan valmistusvirhe, ei sun merkkisen kaverin meinaa kuuluis hajoilla tolla tavalla. Sori että sait vähän (no okei aika paljonki) väkivaltaa eilen osakses, mul oli vaa oikeesti toooosi huono päivä. Oot oikeesti ihan kiva, en mä sais sua tolla tavalla haukkua ja kirota. Mut ei kai siin voi olla hyväl tuulel ku joutuu taas jättään ihanan ja aurinkoisen Ddorfin ja Ob:n ja kaikki ne ihmiset, ja vaihtaan sen tälläseen tylsään, harmaaseen ja yksinäisen suomalaiseen tuppukylään. Paitti nyt kyl paistaa arska ja söin just maksalaatikkoo, ja mul on viel jätskiiki pakkases, et kyl tää tästä vähän jo valosammalta näyttää. Jaa nii ja otin uuden tatskan ja se on ihan älyhieno. Ja siin on maailman ihanin merkitys :)
(ja jälleen kerran kaikki vähänki negatiivissävytteiset kommentoinnit, kysymykset ja kyseenalaistukset voi jättää kaikessa rauhassa omaan tietoonsa)
Jottai kuvamateriaalia vois harkita, samoin ostosten esittelyä. Shoppasin meinaa paljon ja tein ihan mahtavia löytöjä! DM, Primark, Tally Weilj, Pimkie ... miksi,
oi miksi ette voi olla Suomessa??
Mut siis nyt vaikka sitä jätskiä ja toivottavasti päänsäryn poistamista. Mahtavaa maanantaita! Se tosin ei voi enää olla mahtavampi ku mun.
