"You know us crazy kids. We'll do anything crazy to our hair."

Rakkaat ystävät. Kanssakulkijat. Tavalliset kadun tallaajat sekä kanssasisareni ja -veljeni. Minua on kohdannut ongelma ja vääryys, joka on joka naisen pelko, painajainen ja pahin mahdollinen kauhuskenaario. Minua on kohdannut (tätä on tosi vaikeeta sanoa ääneen) huono tukka. Ohuet ja lättänät, mutta silti niin rakkaat, terveet, suorat, hyväkuntoiset ja ennenkaikkea kauniin väriset hiussuortuvani ovat muuttuneet tästä

tähän

Nyt jos asiaa lähdetään tarkastelemaan vertikaalisesti aikajanaa observoiden, kaikki kahdessa ensimmäisessä kollaasissa olevat kuvat ovat ajalta, jolloin asuin Saksanmaalla. Tuolla Rheinin laakson historiallisessa teollisuusympäristössä. Minulla oli rajattomat mahdollisuudet ostaa edullisia, mutta ennenkaikkea hyviä hiustuotteita sekä kampaamoista, että DM -nimisestä maanpäällisestä paratiisista. Ja vaikka nämäkin hypoteesit ovat hyviä, tärkein vaikutus tukkani ulkonäköön oli ehdottomasti maailman loistavin kampaaja. Naapurikaupungissa sijainnut kreikkalainen, keskisuuri yksityinen kampaamo, jossa työntekijät olivat nuoria, mutta kokeneita ja ammattitaitoisia alan vaikuttajia. Raidoitus ja leikkaus maksoi minulle vain 40 € hinta sisältäen monen (yleensä keskimäärin kolmen) henkilökuntaan kuuluvan jäsenen tiukka kunto- ja värianalyysi, tarjoilu ja kaikki hemmottelu päähierontoineen ja hierovine tuoleineen. Jätin siis viime keskikesän juhlan aikaan taakseni, myös toisen kodin ja perheen ja onnellisen elämän, myös kultaakin kalliimman ja parhaan ikinä tuntemani värjääjän.

Nyt tilanne on toinen. Nykyisessä kotimaassani ja -kaupungissani pään hoidattaminen maksaa ainakin tuplahinnan. Lisäksi en ole vielä löytänyt sitä The Kampaajaa, joka pystyy aina taikomaan kamalimmastakin kuontalosta taas esittelykelpoisen päänkoristajan. Kävin kampaajalla viimeksi jouluna kotikotikaupunkini (joo hahahahha tiedetään kaupunkini) yhdellä nuorella, tuoreella yrittäjällä. Heti tukkasession jälkeen hiukset näyttivät erittäin hyviltä ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Mutta nyt olen viimeisen kuukauden ajan taas huomannut kamalan juurikasvun tapaisen likaisen värin puskevan päänahastani. Vaikka olenkin luonnostaan blondi, avitan Luojan luomaa hiusväriäni yleensä kevyellä raidoituksella ja kirkastuksella. Nyt tukkani on, onneksi vielä hyväkuntoinen ja terve, mutta keltainen. Eli kaikkien blondien suurin ja pahin painajainen on toteutunut.

Tiedän,että osasyy on ajoittain käyttämäni blondishampoo. Mutta käyttö on todella vähäistä, eikä ko. pesutuotteen tarkoitus ole blondata, vaan ottaa kiinni varsinkin raitoihin ja kirkastaa niitä. Ja tähän väliin huomautus, että käytin ko. tuotteita myös hyvinä tukka-aikoina.

Onko syy siis Suomen kovassa vedessä? Tekikö Saksan kalkkinen vesi hiukselleni itseasiassa hyvää? Tätä emme tiedä. Ainoa fakta on se, että olen tällä hetkellä erittäin tyytymätön hiuksiini. Olen tullut siihen tulokseen, että pelastava artikkeli voisi tässä tilanteessa olla vanha kunnon hopeashampoo. Mutta miten käytän sitä aiheuttamatta harmaata, tai jopa siniliilaa tukkaa? (never happened tässä perheessä ...) Ja ennen kaikkea, mikä olisi hyvä shampoo? Sokokselta näyttäisi saavan kampaamo-osastolta Four Reasons merkkistä hopeashampoota hintaan 8,9 € Hinta vaikuttaa hyvältä, mutta entä itse tuote? Vetoan nyt teihin kaikkiin, jotka olette edes kerran tapelleet bad hairdayn kanssa. Jotka olette tunteneet tyytymättömyyttä hiustenne suhteen. Jotka olette kyynel simäkulmassa laittaneet pipan tai hatun päähän, koska tukkanne vain on ollut yksinkertaisesti edustamiskunnoton. Auttakaa naista mäessä. Elän keskellä pahinta painajaistani, ja tahdon löytää ratkaisun avaimet mahdollisimman nopeasti.