Klara vappen!

May linttaa ekaa kertaa valkolätsän päähänsä sitten yo-juhlien ja hyppää liloihin haalareihinsa (joissa muuten on kaks uutta merkkiä lisää) C: Hiiii! Koskenrannassa nähään!

Videooooo @ torstai

Huippupalloa huipputuloksella.  

Käännä päätä, älä välitä särinästä (olin kajarin vieressä) ja nauti.

Arskahan se siellä!

Tänään kaikki vaa hymyili ja söi jätskii ja piti aurinkolaseja ja hengas täpötäysillä terasseilla ja kosken rannassa jajajajajaja oli hirrrrveen nätti päivä! Ja mää sain mun pyörän taas polkukuntoon parin puhelun ja kivan pyöräpajaherran ansiosta. Jeejee :)

Olen ehkä innovatiivisin valokuvaaja evör!

Toi tiskipöytä on ehkä pienin ikinä. Tulkaa joku tiskaamaan.

EDIT// Nyt kun katon näit kuvii ja tota mun tukkaa, alan taas itkeen. Mitä mä oikein teen sille??! Alan harkita sellasta liukuväriä kun kaikilla on tällähetkellä päässään.

Laita blondin pyörä lukkoon ja anna sille kaksi avainta

Muistatteko tämän? Noh, tänään, kun lähdin kouluun, oli pyöräni toinen lukko todella jäykkä. Avain ei olisi millään halunnut mennä sisään, joten jätin sen puolitiehen ja käänsin. Ei hyvä. Avain meinaan vääntyi niin kauan, kunnes napsahti siististi keskeltä poikki. Onneksi katkennut pää ei kuitenkaan jäänyt lukkoon sisälle, joten lähdin talsimaan opinahjolleni jalan, ja ajattelin hoitavani asian iltapäivällä.

Kun sitten tulin koulusta kotiin, kipaisin hakemaan vara-avaimen ja koitin lukon aukaisua uudemman kerran. Jälleen kerran avain jäi puolitiehen, ja jälleen kerran May käytti vähäisiä voimiaan ja väänsi avaimen poikki. Kiva, kaksi katkennutta avainta ja edelleen lukossa oleva pyörä. Hetken paikallaan pyörittyäni, marssin viereiselle rakennustyömaalle ja kysyin, olisiko heillä mitään vehjettä, millä lukon vaijerin saisi katki. Hetken arvailtuaan raksaherra kysyi, että missä se mun fillari on. Näytin, että ihan tossa vieressä ja muuraushommissa ollut herra lähti mukaani kattomaan aikaansaannostani. "Ei meillä kyllä mitään tohon oo. Tollaseen putkilukkoon vois löytyy metallipihdit (??), mutta toi vaijeri on liian paksu. Taitaa nyt jäädä pyöräilyt pyöräilemättä."

Pyöräasiantuntijani J käski hankkia jostain rälläkän. Aivan, mullahan on niitä aina kolme takataskussa, ihan varmuuden vuoks. Siispä kirjotin nyt naamakirjaan meijän luokan sivulle avunhuudon, jos joku omistaisi jonkun vempeleen, jolla ton hiton lukon saisi poikki. Vähän matkan päässä olisi kuulemma myös pyöräliike, mutta dilemma on, että miten mä sen pyörän sinne oikein roudaan? Ehkä mä rimpautan sinne ensin ja kysyn, että onko niillä ylipäätään mitään, millä ton lukon saisi poikki. Tosin koko yrityksellä ei ole nettisivuja (whoot miten on mahdollista?) joten en tiedä onko koko pulju enää edes auki.

Kyllä on taas visaista tämä pienen ihmisen elo. Nyt tars ehkä vähän lueskella noita koulujuttuja ja lähteä sitten illansuussa rautatieasemalle. Yksi kaverin kaveri lentää Italiasta Tampereelle, mutta asuu Kuopiossa. Hänen koneensa kuulemma laskeutuu klo 20:00 ja samaan aikaan lähtee viimeinen juna Kuopioon. Niinpä kaverini kysäisi multa, että voiko neito tulla yöksi luokseni, että hän sitten pääsee jatkamaan matkaansa aamulla. Ja tottahan toki tänne mahtuu, varsinkin, kun K lähtee yöllä ihanan Barcelonan kautta kohti Etelä-Amerikkaa ja jättää mut tänne yksin huhuilemaan isoon kämpään ihan yksin. Möh, kyllä mullekin kelpais kaksi ja puoli kuukautta Etelä-Amerikan ympärireissausta. Mutta hei, eikös se niin mee, että Punkaharju on Suomen Brasilia?

"Siis jotain lentopalloo vai??! kuka sellasta nyt haluu mennä kattoon?"

Joo tiedetään, lentopallo ei oo mikään suurin valtavirtalaji, jonka SM-liigan finaaleja koko Suomi jännittää hengitystää pidätellen. Mutta eipä siitä nyt silti tartte mitään negatiivistakaan alkaa laukomaan, kun toinen haluaa mennä peliä kattomaan. :) Onneksi luokaltamme löytyi yksi neito, joka on koko pienen ikänsä ollut tekemisissä pallon kanssa, ja joka on vielä entinen vammalalainen, eli kotijoukkueen kasvatti. Joten löysin kuin löysinkin seuraa perjantai-illan penkkiurheiluun!

 Viime perjantaina siis sotkin kaatosateessa Tampere Areenalle jännittämään miesten lentopallon SM-liigan kolmatta finaalia VaLePa vs. Hurrikaani. En ole koko kautena seurannut yhtään koko liigaa, mutta olin matsista aivan täpinöissäni. Mentiin noin tuntia ennen pelin alkua, mutta tietysti täyden salin parhaat paikat olivat jo menneet. Siksi kuvat ei ole mitään huippuluokkaa.  

Peli oli aivan äärimmäisen jännä, ja VaLePan vahvasta alusta huolimatta Hurrikaani tuli vei senkertaisen finaalin potin viidennessä erässä. Erät meni tosi nopeesti, enkä ite ees tajunnu et oli vuorossa jo viides erä. Mahtavaa päästä kattomaan hyvää palloa pitkästä aikaa! Mun silmissä perjantain kuninkaaksi nousi ehdottomasti Olli Kunnari. Ei sen miehen pallonmätkintää tartte ku vilkasta, ni ymmärtää kyllä miks. Muitakin tuttuja nimiä pongailin äänekkäästä ja eläväisestä yleisöstä. (Vammalalaiset lenttisfanit on aika uskollisia, äänekkäitä ja erittäin omistautuvaisia penkkiurheilijoita) Samassa katsomossa meijän kanssa oli varattu yks kokonainen penkkirivi Mikko Eskolle (veli Antti passaa VaLePassa) ja siellä istui aika klaani suomalaisia pallonpyörittäjiä. Jos olisin kehdannut, olisin napannut kuvan Ollin reilun vuoden vanhasta (??) pojasta. Herra oli ehkä maailman suloisin ilmetys valkosissa tennareissaan, isoissa kuulosuojaimissaan ja maailman pikkiriikkisimmässä VaLePa-paidassaan!  

Makkaransyönti tokalla erätauolla on kuulemma pitkä perinne. Ja aikamoinen lössi sitä perinnettä noudattikin!

Vierasjoukkueen kannattajat eivät jääneet yhtään isäntäjoukkueen fanikatsomoa huonommaksi. Loimaalta oli lähtenyt sakkia muutaman bussin verran huutamaan Hurrikaani voittoon. Kelta-mustasta massasta pongailin myöskin tuttuja kasvoja.  

Tällä hetkellä otteluvoitot ovat 2-2 ja mestaruuteen tarvitaan neljä. Viides finaali pelataan Salossa, ja jos VaLePa voittaa sen, on ratkaiseva peli täällä Tampereella! Vaikka 20 € pääsylippu kirpaiseekin hieman, aion tasan tarkkaan istua Areenalla katsomassa kaikki täällä pelattavat pelit. Mestaruusjuhlat kotihallissa olisi mahtavat! Torstaina siis seuraava kotipeli, jännitetään miten käy!

Pink!

Olin eilen alakerran naapurin synttäreillä. Juhlien teema oli pinkki! Lähes kaikki vieraat olivat sonnustautuneet pinkkiin, ja neidin lahjasaldokin oli aika heleän väristä. Ite päädyin myöskin pukemaan pinkin mekon. Tukan vetelin raudan läpi ja annoin heilua vapaana. Koruja mulla ei ollut kuin ranteessa.

Oli sekä kivan värinen, että kiva ilta :)

Haalareilemassa

Eilen alko Tampereella virallisesti vappu. Monissa baareissa oli opiskelijabileitä ja me päätettiin pienen pohdinnan jälkeen suunnata J:n kanssa teekkarien kansoittamaan Senssiin. Baari on normaalisti ihan jäätävä teinilä, mutta nyt siellä oli opiskelijabileiden ansiosta luvassa menoa ja meininkiä. Syy miksi me sinne mentiin, oli J:n kaverit jotka meidät sinne sai suostuteltua. Muut meidän luokkalaiset jatkoi toisiin bileisiin.

Ja voi jösses; siellä oli aivan hullu meno! Okei joo, teekkarit+vapun aloitus, mitä muuta voi odottaa. Paikka oli aivan tupaten täynnä ja meininki aika korkeella. Koko juhlakansasta 80% oli miespuolisia, 98% haalaripukuisia ja 99,9% hirrrrveen humalassa. Me reivattiin koko ilta tanssilattialla ja oli ihan superkivaa :) siinä kahen aikaan alkoi huomata baarin tyhjenemisen, ja kolmelta tanssilattialla oli jopa väljää. Taisi inssien ja dippainssien kisakunto pettää ;) Hämeenkadun sillan patsaat ne oli kuiteski ehtiny laittaa vappukuntoon. Oli meinaa komeet maskit, hatut yms. kivikasoilla päällään :D

Mä kävin aamulla koululla ja kotiin päästyäni tein vähän kouluhommia. Sitten alkoikin perinteinen "mitä näiden haalarien kanssa oikein voi pistää päälle voi helkutti tää on taas vaikeeta miks ihmeessä tämmösetkin idioottimaiset haalarit on olemassa" -ruikutus. Lopulta sopivat rätit ja killuttimet löyty, ja uusi skumppalasikin pääsi haalarien jatkoksi. Vaikka joka kerta one pieceä pukiessa on sama yläosa-, kenkä- ja korudilemma, on noi haalarit aina yhtä kiva laittaa päälle. Vielä kun saisi aikaiseksi hankkia noita haalarimerkkejä muutaman lisää.

Toi ihQ shokkivihree skumppalasi oli siis aluksi pakettinaru-teippi-virityksellä kiinni, mutta nyt siinä on tilalla vähän kestävämpi ja esteettisempi vaihtoehto: avainnauha. Ja pokkarin kamerakotelosta lainattu kiipeilyklipsi pitää kaverin tiukasti menossa mukana. Huomatkaa myös opiskelijariennoista pimeällä kotiin palaavaa May:tä turvaava muumi C:

On tää opiskelijaelämä välillä ihan kivaakin :)

This could be para para paradise

Arvatkaa mikä ei oo kivaa? Se, että tuolla sataa lunta. Ja 5 min sitte paisto aurinko. Kun taas 10 min sitten tuli rakeita vaakatasossa. Toi sää on oikeesti ihan hullu, mikä tätä maailmaa vaivaa?? Pitäs laittaa kamera ikkunaan ottamaan videokuvaa, niin pöllö meno tuolla ulkona on. Lisäksi mulla on huomenna aamulla tentti. Reputtamistakin enemmän pelkään sitä, että en herää herätyksiin. Ajattelin huomiseksi laittaa kahden sijasta kolme herätystä, ja velvoittaa vielä K:n tsekkaamaan, että oon varmasti ylhäällä. K muuten lähtee toiselle puolelle maapalloo koko kesäksi ensi viikolla, ja jättää mut tänne yksin palelemaan. Yhyyyy. Pitäskö varata iteki joku reissu, ni olis jotain mitä odottaa.

No nyt siellä paistaa arska, mutta lumi lentää silti vieläkin vaakatasossa. Crazy!

Mun piti eilen mennä kattomaan miesten lenttisfinaaleja VaLePa vs. Hurrikaani Tampere Areenalle. Noh, ainut henkilö, jonka sain meidän luokalta mukaan, peruutti tulonsa ennen peliä. Ketään muuta en saanut lähtemään. Jännä juttu, laji, jota ei tajua, ellei sitä ole itse harrastanut, ja liputki vaan hei 20 € opiskelijakortilla! Jännä juttu tosiaan ettei porukka innostunu ... Mutta perjantaina uusi yritys; VaLePahan tosiaan voitti eilisen kotipelinsä, joten enköhän mä perjantain matsiin saa jonkun lähtemään mun kanssa. Jos en, ni meen sit hitto yksin.

Vitsi et oli muuten orpo olo eilen, kun netti oli poikki. Mitä mä voin tehdä ilman? Kattoa teeveetä? Noup. Kuunnella musaa? Noup. Lukea lehtiä? Melkein noup, koska eilen tuli uus Suomen Elle (<3). Se on ainoa lehti, kun tulee mulle vielä paperiversiona. Voinko tehdä kouluhommia? Noup, kaikki materiaali on netissä. Lukea tenttiin? Noup, se materiaali on edelleen netissä. Lukea blogeja? Noup. Jutella kavereiden kanssa, tai harrastaa ylipäätään mitään sosiaalista? Noup. Kymmenen aikaan K ehdotti, jos koittais sammuttaa koko masiinan ja laittaa sitten uudelleen päälle. Ja voila, netissä oltiin taas alle aikayksikön! Hitto ku olis taas tajunnu tonki aikasemmin. Noh, ei tää vielä mitään, olisitte nähny meijän imurin pölypussin vaihdon. Tai kattolampun asennuksen.

No mutta, arvatkaapa mikä on kivaa? Se, että sain yhen ison kouluhomman ready. Tai se on oikeestaan firmakohtanen, mutta oon siinä projektipäällikkönä. Entä mikä muu? Se, että huomasin eilen, että Poliisit jatkuu sittenki! Luulin, että se loppu ja olin jo ihan surun murtama, kunnes eilen eksyin ruutu.fi:in ja huomasin huippusarjan jatkuvan entiseen malliin. Jeee! No entä mikä muu on kivaa? Että huomenna on paritkin opiskelijabileet, eikä perjantaina koulua ollenkaan! Toivottavasti saa laittaa haalarit päälle, viritin meinaan sen skumppalasin niihin eilen kiinni. Kuvamateriaalia myöhemmin 8)

Kivaa on myös, että heräsin tänään ajoissa matikan luennolle, pääsin kotiin jo yhen aikaan, ja että kävely on koko ajan vähemmän ja vähemmän kivuliasta. Sain siis molempiin kantapäihin aivan jääääätävät rakot maanantaina lenkillä, eikä mikään urheilu tule tällä hetkellä kuuloonkaan. Flipflopit olis kaikkein parhaimmat kengät, mutta toi hullu sää on sen verran viileä, että voi vähän varvasta paleltaa pelkissä fläppäreissä. Mä siis ymmärtäisin, jos noi lenkkarit olis ihan uudet ja päräyttäis hiertymät jalkoihin. Muttakun eivät ole uudet. Hyvin sisäänajetut popot, ja tälläsen tempun menivät tekemään. Auts.

Kivaa on myös se, että mulla ei pitkästä aikaa särje pää, ja se, että lauantaina nään kaikkia kivoja naapureita synttäribileissä. Lisäksi vappu lähestyy ja mä olen ensimmäistä kertaa innoissani siitä. Toivottavasti on hyvä sää! (lol, kun nyt kattoo ulos ikkunasta...) Sekin on kivaa, että vaikka omatkin synttärit lähestyy uhkaavaa vauhtia, oon onnistunut olemaan ikäkriiseilemättä, ainakaan ihan hirveesti. Tykkäisin olla vielä ihan junnu, mutta ajan kulumiselle nyt ei voi mitään. Oon henkisesti sit sitäkin nuorempi. Sitä paitsi näähän on mun vikat synttärit joka tapauksessa, koska tänä vuonnahan tulee maailmanloppu. Harmi vaan, että meillä on just mun syndeinä loppunäytöt, joten ei voi järjestää viimoisia kunnon juhlia. Noh, mä pidän vaikka sit maailmanlopun pileet.Eiks se ollu 12.12.2012 se The Päivämäärä? Laittakkee kalenteriin ni nähään koko maailmankaikkeuden katoominen porukalla 8)

Nyt mä taidan raottaa vähän tota juridiikan kirjaa, ennenku tää maailmanloppukirjottelu lähtee ihan hansikkaasta. Kuvituksena on muuten aika innovatiivisia Päivän asu kuvaviritelmiä. Tarkennukset ja taustat on miten sattuu, mutta sainpahan poseerata väärinpäin käännetylle kattilalle ja mikrolle!

Actually shopping is cheaper than a therapist

Tänään oli kiva päivä. Tai aamu ei ollut. Itseasiassa se oli kaikkee muutaku kiva. Mutta kun suunta ei ollut kuin ylöspäin, loppupäivä oli tosi kiva. Suuntasin koulun jälkeen kaupungille ettimään yksiä popoja Stockalta ennen Galna Dagereita. Yritän parhaani mukaan vältellä koko huushollia ja lähiympäristöä ke-su, koska manselaiset on ihan pöhköjä hulluilijoita. Paitsi jos siel on jotain ihan übersuperhuippu kosmetiikkatarjouksia, sit voin tehdä poikkeuksen. Ja senki vaan sen takii, et siel on se veteraanien puhallinorkesteri.

Anyway, lähettiin J:n kanssa ennen neljää koululta. J oli saanu isältä soiton jostain moottoripyörästä jonka he aikovat yhdessä ostaa. Isäpappa oli koeajamassa peliä ja J halus nähdä sen. Mä menin makutuomariks. Ja ilmeisesti kyseessä oli sitten juuri Se Oikea pyörä, koska neiti muistutti Naantalin aurinkoa motskarin nähdessään. Ihan ymmärrettävää, koska täällä lumen valtakunnassakin alkaa kevät ottaa aika hyvää niskalenkkiä ja tiet ovat putipuhtaat lumesta ja kaikesta hiekoitussorasta.

Mä jatkoin siitä sitten Stockalle metsästämään huhtikuun katalogissa näkemiäni baltsuja. Munhan yksi kevään kenkämissio on The Mustat nahkaballeriinat, ja nyt sitten suuntasin sovittelemaan mahdollisia tulevia luottopopoja. Mun vanhat mustat lederballeriinat kesti yläasteelta viime syksyyn ja olivat erittäin kovassa käytössä, joten mitään ihan liirumlaarun kenkiä en kelpuuttaisi. Marssin siis kenkäosastolle, löysin etsimäni, löin nahkalerpukkeet jalkaan - ja rakastuin. Tuntui kuin olisi hypähdellyt keveissä tanssitossuissa pilven päällä. Koitin varmuuden vuoksi yhtä numeroa isompaa kokoa pohjallisella, mutta ensivaikutelma oli tässä se ratkaisevin. Kiikutin toffelit kipin kapin kassalle. Hinta ei ollut niinkään ihana, mutta who cares, mulla on nyt aivan täy-del-li-set mustat ballerinat aitoa nahkaa, jotka ovat aivan helvetin hyvät jalassa. Ja parasta tässä on se, että kyseisiä yksilöitä jäi kaupan hyllylle myös ruskeina, vaaleanpunaisina, hopeisina(LOVE) ja kultaisina. Pinnallinen Materialisti-May on taas onnellinen.

Euforiapilvessäni hypähtelin myös H&M:lle katsomaan josko löytäisin kaipaamiani tuotteita, jotka jo eilen illalla meinasin klikkailla nettikaupan kautta kotiin. Syy miksi en klikkaillut oli, että eri tuotteiden toimitusajat vaihtelivat parhaimmillaan parikin kuukautta. Yksi tuote oli saatavissa varastossa, toinen mahdollisesti toukokuun puolessa välissä, osa ehkä kesäkuun puolella. Myös postarit mietitytti; 5,2 € eikä tuote tule edes kotiovelle. Niinpä kipaisin katselemaan rättejä ihan livenä, ja löysinkin jotain.

Muutama perustoppi, lyhyellä helmalla.

Valkoinen luomiväri.

Käsikorut, joita olen siskoni räpylässä kadehtinut jo moneen otteeseen. Nettikaupassa nämä kaverit olivat alennuksessa. Nyt kuitenkin löysin heidät kaupastakin, täysihintaisena tosin, mutta löysin kuitenkin. Ja nää oli kaupan viimoset. Varsinkin noi kultaset yksilöt on tooooosi jees :)

Sitten käväsin Henkan yläkerrassa Class Ohlssonilla hakemassa vähän haalarikrääsää. Olin nähnyt yhdellä tytöllä värikkään muovisen skumppalasin roikkumassa haalarinpuntissa, ja päätin häikäilemättömästi matkia neidon ideaa. Löysin ainoastaan yhden värillisen yksilön ja sekin oli limen vihreä. Mutta ajattelin, että erottuupahan ainakin lilasta haalarista, joten nappasin kaverin 1,3 € luovutuksen jälkeen kotimatkalle. Nyt pitäs vaan keksiä miten sen sais noihin haalareihin hyvin kiinni. Ideoita?

Viimeinen etappi oli Seppälä, josta ajattelin löytäväni kivan kirkkaan punaisen ja korkeavyötäröisen hameen ja/tai duuni/arkimekon mutten löytänyt kumpaakaan. Sen sijaan pongasin alelaarin, josta nappasinkin mukaan überseksyt puuterinväriset pikkarit. Unlike monet suomalaiset kanssasisareni, en tykkää ilmotella alusvaatteideni olemassaoloa ja väriä, joten valkosten ja vaaleiden alaosien käyttökauden lähestyessä on ihan kiva että omistaa vähän näkymättömämpiä alusvaatteita.

Kotiin tulin, jo uskollisimmaksi ystäväkseni muodostuneen, hedarin kanssa, söin ja lähdin alakerran naapurin kanssa lenkille. Tehtiin hyvä porrastreeni, huomenna herätessäni mulla onkin sitten täydellinen omenapeppu! Fetasalaatin ja makaronilaatikon ohella parannettiin taas K:n kanssa maailmaa ja nyt kun huomasin nettiteeveen tökkivän niin pahasti, ajattelin vaihtaa peiton alle vaakatasoon.

Onneks saa käyttää jo kevättakkia. Toi punanen yksilö on ihan mun ultimetelemppari <3

Ei lunta - i'm loving it

Näkyy!