I prefer the word homemaker, because housewife always implies that there may be a wife someplace else. ~Bella Abzug

Eräänä kauniina arki-iltana päätin alkaa kehittämään itseäni harrastamalla hieman käsitöitä. Olin edellisenä viikonloppuna ollut kotikotona ja napannut mukaani puikot, virkkuukoukun ja lankaa, agendana harjoitella basicvirkkaus- ja kutomisjutut. Olin viimeksi sotkenut lankoja yläasteella, jolloin muut väkersivät jo villasukkia. Samaan aikaan opetteli May luokannurkassa opettajan kanssa perussilmukoita. Olin ollut koko ala-asteen puutöissä, joten yläasteella piti opetella kaikki alusta lähtien. En ole ikinä ollut (enkä ole vieläkään) hyvä tekemään käsilläni yhtikäs mitään, joten jokainen osaa varmaan kuvitella millaista vääntöä se on ollut.

Nyt siis päätin terästäytyä ja keksiä uuden harrastuksen käsitöiden ihmeellisessä maailmassa. Etsin netistä virkkausohjeet ja aloin reenata. Perus ketjusilmukka onnistui ihan hyvin, joten päätin kokeilla seuraavaksi sellaista ympyrähommaa, mistä olisi tarkoitus tulla patalappu. Tässä lopputulos:

Tein asiantuntevan analyysin kätteni jäljestä ja tulin tulokseen, että lankani on liian ohutta. Vaihdoin lankaa ja tulos oli tämä:

  

 Kaiken hauskan lisäksi olin tehnyt niin piukat solmut, että virkkuupuikkoa oli mahdoton enää saada irti lankakasasta. Hylkäsin suunnitelmat patalapusta (oikeasti tarkoitus oli opetella tekemään sellaisia isoja koreja, joka on mun mielestä tosi kivoja sisustus- ja säilytysjuttuja) ja vaihdoin pitkiin puikkoihin. Mulla oli hämäriä muistikuvia jostain oikein-nurja -litanioista ja googletinkin hyvät ohjeet. Sain parinkymmenen minsan äheltämisen jälkeen aikaan tasan umpisolmun. 

 Urani siis käsitöitä tekevänä ihannevaimokkeena ei oikein alkanut niinkuin piti, ja hylkäsin puikot hetkeksi piiloon. Vai mitä mieltä olette (enemmänkin siittiösolua muistuttavasta) patalapustani? 

Elämä on kovaa, jos ei se potki päähän, se on ihan päätöntä.

Lumimyrskyä tähän vielä tarvittiinkin. Jouduin sellainen hyökkäyksen kohteeksi jo maanantaina, kun menin aamupäivällä luentojen jälkeen poliisasemalle hakemaan tuliterää passiani. Onneksi kyseessä oli vain kuuro, toisinkin kuin tänään. Kävin äskön Prismakeskuksella Silmäasemalla näöntarkastuksessa, ja vajaan kilsan matkalla ehdin kyllä kastua aika lahjakkaasti. Eteensä ei näe 5 metriä enempää, ja tuuli pöllyttää tiskirättejä muistuttavia lumihiutaleita ympäriinsä. On se vaan lottovoitto syntyä Suomeen, eikö?

Maanantaina, uuden (ja ihan sairaan hienon, varsinki noi lumihiutaleet takakannessa ja toi sivuja pitkin juokseva hirvi on ihan huippu!) passin onnellisena omistajana käväsin myös Koskarissa sovittamassa yhtä paitaa. Paitaa, jota tosin en koskaan löytäny. Mutta siinä rauhallisesta keskipäivästä nauttiessani, haahuilin ostoskeskuksessa ilman sen parempaa päämäärää. Kävin ihanassa uudessa korukaupassa hypistelemässä ihania koruja ja hiuskoristeita ja muuten vain fiilistelemässä rauhaa ja aikaa.

Käväsin myös uudessa lahjatavara/askartelu/sisustuskaupassa Tigerissa. Mistä toi viiksivillitys on oikeesti saanu alkunsa? Sitä on kestäny jo vaiks kuin kauan, mistä se on oikeesti johtuu? Miks yhtäkkiä nenän alla kasvavat karvat on niin hieno juttu? 

Näiden visaisten kysymysten äärellä vietän rauhallista keskiviikkoiltaa, ja koitan vähän väkerrellä noita koulujuttuja pois. Ens viikko kuluukin Stockiksessa opintomatkalla. Wish me strenght!

Viikonloppuna ...

... olin kotikotona.

... saunoin sekä perjantaina, että lauantaina.

... kattelin teeveetä.

... sain äitiltä maailman päheimmän kiukkutipupipon.

 

... söin kaksi jättimäistä laskiaispullaa.

... sain riisipuuroa aamupalaksi.

... vietin paljon aikaa nenä kiinni kirjassa.

... en puhunut oikeestaan mistään muusta kuin tulevasta muutosta. Vaikka vihaan muuttamista yli kaiken, tätä muuttoa odotan kuin kuuta nousevaa. Ensinnäkin muutto tapahtuu saman maan ja kaupungin sisällä. Jee! Parhaimmillaan itseasiassa jopa saman rakennuksen sisällä, ja pahimmillaankin vain 100 metrin päähän.  Lisäksi postilaatikkoon tulee yhden nimen sijasta kaksi, mikä tekee tästä muutosta jotain ihan mieletöntä C:

... palelin.

... yritin oppia jotain.

 

... kipeytin koko yläkropan raahatessani tavararöykkiötäni takaisin Manseen.

... kiitin miljoonasti sitä nörttiä, joka on keksinyt WhatsAppin.

... tsemppasin itseäni sillä, että hiihtolomaan on enää neljä viikkoa :)

Pyynikki ei petä koskaan

kuvat otettu viime lauantaina 19.1.

Maanantaista teki edes vähän siedettävämmän...

... se, kun sai tietää että pääsi kaikista syksyn kursseista läpi ja sai taas läjän opintopinnoja tilille.
... se, kun sai repästä jälleen yhden lapun viikkokammasta pois.

 

... se, kun pääsi saunaan.

... se, kun sai neljä koneellista pyykkiä pestyä, ison kasan tiskejä tiskattua ja tehtyä ruokaa.
... Subin komediaputki.
... se, kun postiluukusta löytyi helmikuun Elle ja Elle collections.

... ikävänlievitysskypeilyt.
... auringonpaiste.

Yarrrr!

Maailman laidalla -bileet oli mahtavat :) Juhlapaikalla sain vielä mustan hampaan ja pari arpea naamaan. Yarr!

I love shopping. There is a little bit of magic found in buying something new. It is instant gratification, a quick fix. @ Rebecca Bloom

Jeejee arvatkaa kuka oli tänään pitkästä aikaa koko päivän koulussa! :) vikan luennon jälkipuolisko tosin meni vain kotiinpääsyä odotellessa, mutta muuten oli hyvä koulupäivä.

Ehdin eilen piipahtamaan Henkkamaukalla. Siellä oli paljon alennettuja vaatteita ota 2 maksa 1, ja tein ihan huippulöytöjä! Oon jo pitkään kitissyt, että oon kyllästynyt farkkuihin ja haluun välillä jotain vaihtelua. Tangossa roikkui rivi hauskannäkösiä pöksyjä, jotka päätin kiikuttaa sovituskoppiin ja löytyhän sieltä yhdet kivat pökät! Nämä kaverit lähtivät lopulta kanssani kotiin:

Ryhti hyvä 10 (Y)

Materiaali on aika ohutta ja puntit vähän 3/4ish, joten kaverit taitaa olla enemmän kesäsettiä. Mutta miksei niitä voisi parittaa jo nyt sukkisten, pitkien sukkien ja saappaiden kanssa :)

Ja koska sain valita kaksi vaatekappaletta, nappasin mukaan aivan iiiihanan paidan. Mulla on toi sama paita valkosenakin, ja se on ehdottomasti mun lemppari- ja luottopaita. Malli on kivan liikkuva ja materiaali tosi mukava. Me loves :)

Kävin myös Sokkarilla lahjakortti takataskussa, agendana hyvä reissulaukku. Kriteereinä olivat pitkä olkahihna, tarpeeksi iso koko ja vetoketju, jolla saa koko laukun suljettu. Plussaa kivasta ulkonäöstä ja vetoketjullisista taskuista laukun sisällä. Mulla on kyllä kasa laukkuja, mutta mikään ei täytä noita kriteerejä, eikä niitä oo kiva pitää matkoilla mukana. Ihan jo epäkäytännöllisyyden, mutta myös turvallisuuden takia.

Aikani kierreltyäni tämä yksilö tuli viimeisenä lajinsa edustaja vastaan. Ja vielä ale-lappu mukana keikkuen.

Juuri sopivan neutraali eri asuihin ja vuodeaikoihin, ja just passelin kokonen! Ja taitaa se jopa mahduttaa läppänkin sisäänsä. Just perrrrrfect! Eli ei ihme, että eilen oli niin hyvä boogie ;) Ja se boogie jatkui koko päivän, ja riitti nähtävästi vielä kunnollisiin yöuniin (eka kertaan varmaan kuukauteen jee!) ja aamuenergiaan.

p.s. arvatkaa paljon noi henkkamaukan ostokset kustansi yhteensä? 7 €.

Risukasa ja aurinko

Tänään on ollu hyvä päivä. Aamu meni pipariksi, mutta loppupäivä meni kerrankin mukavalla sykkeellä :)

Viikonloppu meni Kouvolassa liiton koulutuksessa, ja kaikki energiakin jäi aika hyvin sinne. Vasta tänään on ollut vähän virtaa hoidella asioita kaupungilla ja koululla. Pistäydyin jopa Punanaamiossa hankkimassa asustetta tammikuun opiskelijabileisiin. Kukaan ei varmaan arvaa teemaa :P

 

 Tilasin myös uuden helyn korvalehteen.

Loppuviikko näyttää superkivalta, sillä saan vieraakseni ihania saksantyttöjä kaksin kappalein! E tulee jo torstaina, ja mennään yhdessä merirosvoilemaan ja tsekkaamaan Mansen opiskelijayöelämä. Viikonloppuna on tiedossa vielä kahdet läksiäiset, joten juhlaa on ainakin kerrakseen. Mulla jatkuu silti vielä tiukka tipaton, joten kovaa juhlintaa ei onneksi siivitä ällö dagen efter ;)

p.s. Eilen sai repästä viikkokammasta ekan lapun pois. Enää kuusi viikkoa :)

 

Asuminen maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Surffailin tuossa yksi päivä yhellä lempisivustollani; Instyle UK:n sivuilla. Siellä oli ihan mielettömästi ihania kevätvaatteita, kattokaa vaikka!

   

Varsinkin toi supermakee bikertakki näyttäis varmasti ihan mielettömän upeelta ihanien mekkojen kaverina :) Kollaasien vaatteet, korut, kengät ja laukut ovat Louis Vuittonin ja Karen Millerin kautta ihan Henkkamaukkaan ja Oasikseen. Eli kaikenlaisia merkkejä maan ja taivaan välillä :) Mutta eikö oo ihania! Kevät, tule jo!

p.s. (huomaatteko kun oon kiintyny näihin  jälkikirjoituksiin) Oon viikonlopun koulutuksessa Kouvolassa = lauantaiaamu ja herätys 4.30 YEPPEE! Nähdään taas alkuviikosta :)

Risukasa kaipaa aurinkoa

Moi! Tein eilen kaiken mitä uhosinkin; kävin valosan aikaan lenkillä ja samalla ostamassa niitä hedelmiä. Tein jopa ruokaakin: tonnikalaomelettia aurinkokasviksilla! Päälle vielä mustapippuria, juustoa ja makeaa chilikastiketta ja voila! Harmi vaan että ruokahalu ei oo mitenkään huipussaan tällä hetkellä.

Yritin herätellä sitä pakastimesta löytämälläni pullalla, nams :)

Muuten on aika menny aikalailla telkkaria kattellessa, netissä surffaillessa ja muuten vain möllötellessä. Kynnetkin innoistuin väkäämään.

 

  Päivä kerrallaan.

 

  (ps. gosh mul on tylsä elämä... -.- koskas ne hallitushommat ja koulujutut oikein kiristää aikataulun huippuunsa?)

Hyvin usein voittajia on häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran

Koulupäivä numero 3 ja ensimmäinen lamaantunut sänkyynjääminen. Mulla ois ollu vaa kolme tuntia kello yhestätoista kahteen, mutta kouluunlähtö oli yksinkertaisesti sula mahdottomuus. Tärisin koko yön jättipaita, lämpösukat, potkupuku ja kaksi peittoa päälläni, ja valvoin. Aineen puolesta mun olisi ehdottomasti pitänyt olla luennolla, mutta onneksi tunnit olivat kurssin ekat ja vielä vanhan kertaamista, joten pystyn tekemään sen itsekin luentomatskujen avulla. Mutta harmittaa ihan pirusti! Ja nyt kun harmittaa, on tosi vaikee saada loppupäivää sujumaan hyvin.

Oon pyhästi päättäny mennä käymään lenkillä vielä valosan aikaan ja sen aion toteuttaa vaikka mikä olis. Oon myös saanu hirveesti puheluita soitettuu ja muitakin tollasia pikkujuttuja tehtyä, joten kyllä tää alkuviikko on siinä mielessä ollut ihan hyvä. Mutta tollaset aamuvoimattomuudet on vaa niiiiiiiin pyllystä, että ne laskee mieltä ihan hirveellä sykkeellä. Vois poiketa lenkillä ostamassa kassillisen hedelmiä ja puputtaa niitä loppuviikko. Viikonloppu menee btw taas hallitushommissa, kun lähden lisäkouluttautumaan Kouvolaan koko viikonlopuksi.

Eilen selvisi, että pääsiäislomaksi suunniteltu Saksankotivisiitti ei taidakaan toteutua :( lapset lähtee ilmeisesti isänsä luo Jenkkeihin ja host momini matkoille. En ole käynyt reiluun vuoteen Saksankotona, ja pelkään, että lapset ehtii kasvaa ihan hirveästi ja unohtamaan mut ihan kokonaan. Mutta vaikka nyt oon joka loma yrittänyt kotiin tunkea, on perheellä ollut aina jotain menoa. Lähden Saksaan eniweis viikko pääsiäisen jälkeen, mutta kyseessä on opintomatka Frankfurtiin ja Mainziin, joten kotiviisitistä on ihan turha haaveilla. Mutta pääsenpähän edes DM:ään ja Rossmannille. Ja eilen suunniteltiin L:n kanssa Allegroreissua Pietariin pääsiäiseksi, joten eiköhän sitä tekemistä pyhiksi löydy. Jos hyvin käy, saatiin hotla napattua ennen pyhäsesonkia tosi hyvään hintaan, ja junalippujen hintojenkaan ei pitäisi opiskelijoilta päätä huimata. Liput voi varata vaan vasta 60 päivää ennen matkaa, joten vr:llä on hyvää aikaa nostaa pääsiäisen kunniaksi lippujen hinnat kattoon. Noh, toivotaan nyt, että päästään reissuun pääsiäislomalla(kin) :)

Nyt nappaan itseäni niskasta kiinni, ja pakotan itteni urheilemaan edes kauppaan ja takasin. Wish me luck!

p.s. Pöllin L:n teeveen kun se lähti. Nyt mul telkku omassa huoneessa! Se on esteettisesti työpöydällä koska en keksinyt sille parempaakaan paikkaa, mutta who cares. Lähiviikkoina aattelin käydä pihistään myös herran kameranjalan 8)

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole, sillä muista, että mitä sinulla nyt on, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit.

Holaa! Viime postaus jäi vähän tyngäksi, sillä kirjottelin sitä samalla kun skypeilin Irkkuihin. Joulunpyhien jälkeen siis palattiin 27. päivä Tampereelle, käytiin nopsaa palauttamassa auto, ja hypättin heti 28. junaan suuntana susiraja. Perillä meitä odotti rakkautta hehkuva tuore kihlapari, paljon sukulaisia ja hirrrrrveesti kasvaneet heppavauvat :)

 

Päivät susirajalla meni ulkoillessa, sukuloidessa ja yleisesti möllötellessä. Käytiin mm pelaamassa lätkää L:n kummipojan ja serkkujen kanssa. Olin luistimien päällä ekaa kertaa pariin vuoteen, mutta aika hyvin tuolta selkäytimestä näytti jäällä liihottelu tulevan.

Uuden vuoden aattona junailtiin kotiin Tampereelle ja vietettiin rauhallinen vuoden vaihtuminen. Seuraavat päivät menikin sitten siivoillessa, kyyneleitä vuodattaessa ja pakkaillessa. Siivottiin koko L:n vaatehuone, ja nyt mulla ois olkkarissa miljoona säkkiä vaatteita kirpparille vietäväksi. Onko ideoita mihin kannattaa viedä? Vai onko kiinnostusta miesten vaatteisiin täällä?

Torstaina sitten koitti pelätty aamu. Vein L:n kentälle ja pääsin takaisin Manseen iltapäivällä. Kävin palauttamassa auton ja raahauduin murtuneena kotiin. Olo oli niin yksinäinen ja lyöty, ettei mitään rajaa. Tuntui, että seuraavaan näkemiseen menee ikuisuus! Onneksi meillä oli jo perjantaina TTO:n hallituksen perinteensiirto Ikaalisissa koko viikonlopun ajan, joten sain seuraa, tekemistä ja muuta ajateltavaa. Ilman perinteensiirtoa olisin varmaan piehtaroinut yksin ikävässäni koko viikonlopun peittojen alla. Nyt pahin tuska on hellittänyt, ja viiden tunnin skypeilysessiot helpottavat ikävää kummasti :) Myös tulevat lomat auttavat jaksamaan. Tässä maailman hienoin viikkokampani hiihtolomaan, jolloin lähden viikoksi Irlantiin :) 

 

Monet kyselevät, että miten me oikein aiotaan hoitaa koko kevät erossa. Mun mielestä mikään vaihtoonlähtö ei oo ollu missään vaiheessa ongelma. Okei, onhan se rankkaa, kun ainoa mahdollisuus jutella on facebook ja whatsapp, ja ainoa tilaisuus "nähdä" on skype. Mutta hei, what doesn't kill you makes you stronger. Kainaloon ei pääse, mutta eihän tää ole kuin väliaikainen järjestely. Ikäväkin on hirveä, mutta mun mielestä tää on se aika elämässä kun pitää tehdä, mennä ja elää. Mä en halua olla syy siihen, että joku ei voi toteuttaa unelmiaan. Eikä kukaan saa olla myöskään munkaan tiellä. Oikeella asenteella, huumorilla, lentolippuja shoppailemalla, pirusti reissaamalla, skypeilemällä ja toiseen luottamalla tästäkin keväästä tulee mahtava :)

Päiviä, viikkoja ja tunteja laskeskellen!