keskiviikko 15. toukokuuta 2013
maanantai 6. toukokuuta 2013
Girl's night
Kun olin muuttanut Tampereelle, en tuntenut täältä yhtään ketään. Koulussa tutustui uusiin ihmisiin, mutta eihän kavereita ole koskaan liikaa. Joulukuussa 2011, kun olin ollut manselainen 4 kuukautta, huomasin ilmoitustaululla kotiin tullessani ilmoituksen talonyhtiön pikkujouluista. Ilmoitus oli seinällä monta viikkoa ja sen alla ilmottautumislista juhliin. Päivää ennen pikkujouluja viikonlopun suunnitelmani peruuntuivat, joten vetäisin nimeni listaan hetken mielijohteesta.
Pikkujoulujen iltana seisoin tapahtumapaikan oven takana ja mietin vielä kääntymistä kotiin. Tiesin, etten tuntisi juhlista yhtä ainuttakaan ihmistä. Kokosin kuitenkin itseni ja astuin sisään. Ovella minua tultiin vastaan, toivotettiin tervetulleeksi kädestä pitäen ja ohjattiin hakemaan syötävää ja juotavaa. Marssin keittiöön ja siellä hengaili kourallinen ihmisiä. Hetken keskustelua kuunneltuani paljastui, että yksi paikan tytöistä opiskeli saksan kieltä. Siitähän riemu repesi ja kerroin innoissani omista siteistäni Saksaan. Selvisi, että tämä tyttö ja hänen kämppiksensä, joka myöskin oli paikalla, asuivat talossani ja vielä oman kämppäni alapuolella!
Samoihin aikoihin taloomme oli tullut lenkkisaunavuoro. Heitin ilmaan idean, että alettaisiin käymään yhdessä lenkillä ja sitten saunassa kerran viikossa. Ja siitä se sitten lähti. Kävimme viikottain lenkillä ja saunassa, opiskelijabileissä, Tupperware -kutsuilla tai muuten vain juhlimassa. Saatoin hilppaista potkupuku päälläni alakertaan pullapussi kainalossa, jolloin laitoimme teepannun kuumaksi.
Tässä ajassa me kaikki kolme olemme alkaneet seurustella tahoillamme. T on jo valmistunu bioanalyytikoksi ja käy aikuisten töissä muualla asuen. J vaihtoi saksan kielen fysioterapiaan ja muutti juuri yksiöön, johon on jonottanut yli kaksi vuotta. Kaikilla ovat elämät jatkaneet kulkuaan, emmekä näe enää säännöllisesti. Niinpä päätimme perjantaina kokoontua J:n uuteen asuntoon vaihtamaan kuulumisia!
Ilma oli ihana, joten urheilimme keskustaan hakemaan viiniä ja poikkeamaan kesän ensimmäisillä jäätelökioskijätskeillä.
J oli loihtinut ihanaa salaattia ja mutakakkua. Ja kuten kunnon tyttöjen iltaan kuuluu, katsoimme lätkää uutta kesäviiniä juoden. (Lue: puhuimme parisuhteista, tulevasta kesästä, opinnoista ja hyvien kesäbaltsujen löytämisen mahdottomuudesta. Muun muassa)
Pikkujoulujen iltana seisoin tapahtumapaikan oven takana ja mietin vielä kääntymistä kotiin. Tiesin, etten tuntisi juhlista yhtä ainuttakaan ihmistä. Kokosin kuitenkin itseni ja astuin sisään. Ovella minua tultiin vastaan, toivotettiin tervetulleeksi kädestä pitäen ja ohjattiin hakemaan syötävää ja juotavaa. Marssin keittiöön ja siellä hengaili kourallinen ihmisiä. Hetken keskustelua kuunneltuani paljastui, että yksi paikan tytöistä opiskeli saksan kieltä. Siitähän riemu repesi ja kerroin innoissani omista siteistäni Saksaan. Selvisi, että tämä tyttö ja hänen kämppiksensä, joka myöskin oli paikalla, asuivat talossani ja vielä oman kämppäni alapuolella!
Samoihin aikoihin taloomme oli tullut lenkkisaunavuoro. Heitin ilmaan idean, että alettaisiin käymään yhdessä lenkillä ja sitten saunassa kerran viikossa. Ja siitä se sitten lähti. Kävimme viikottain lenkillä ja saunassa, opiskelijabileissä, Tupperware -kutsuilla tai muuten vain juhlimassa. Saatoin hilppaista potkupuku päälläni alakertaan pullapussi kainalossa, jolloin laitoimme teepannun kuumaksi.
Tässä ajassa me kaikki kolme olemme alkaneet seurustella tahoillamme. T on jo valmistunu bioanalyytikoksi ja käy aikuisten töissä muualla asuen. J vaihtoi saksan kielen fysioterapiaan ja muutti juuri yksiöön, johon on jonottanut yli kaksi vuotta. Kaikilla ovat elämät jatkaneet kulkuaan, emmekä näe enää säännöllisesti. Niinpä päätimme perjantaina kokoontua J:n uuteen asuntoon vaihtamaan kuulumisia!
Ilma oli ihana, joten urheilimme keskustaan hakemaan viiniä ja poikkeamaan kesän ensimmäisillä jäätelökioskijätskeillä.
J oli loihtinut ihanaa salaattia ja mutakakkua. Ja kuten kunnon tyttöjen iltaan kuuluu, katsoimme lätkää uutta kesäviiniä juoden. (Lue: puhuimme parisuhteista, tulevasta kesästä, opinnoista ja hyvien kesäbaltsujen löytämisen mahdottomuudesta. Muun muassa)
Oli ihan huippukiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa :)
Eilen heräsin kello 4 am, enkä sen jälkeen enää nukkunut. Onneksi aamupäivällä oli hallituksen pikakokous, jonka jälkeen kirmasin vielä Kamppiin hikoilemaan. Muuten olisi voinut olla suht pitkä päivä edessä :D Illalla hyppäsin auton kyytiin ja kurvasin lentokentälle hakemaan kotiin saapuvaa L:ää :) Nyt saan nauttia maailman parhaasta seurasta puolitoista viikkoa, jonka jälkeen herra käy tekemässä kolme tenttiä Irkuissa. Sen jälkeen mua ei saa enää mikään irti L:stäni.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Vappen
Niin se taas vain tuli ja meni. Kevään alku ja meidän opiskelijoiden yksi tärkein juhlapyhä, vappu. Kävin vapunaattona vielä aamulla koululla tekemässä yhden suullisen tentin ja hakemassa nimmareita papereihin. Aamu oli harmaa ja märkä, ja mietin mahtaako mennä koko simajuhla ohi suun sateen vuoksi. Päikkäreiltä kuitenkin herättyäni alkoi pilvipeitekin repeillä, ja hyvillä mielin kirmasin suihkuun ja meikkipussille. Pippis saapui luokseni kuuden maissa, ja sinisiä drinksuja siemaillen meikkailimme ja laittauduimme. Kasin aikoihin otimme suunnaksi, minkäs muukaan kuin, Koskipuiston. Paikalla oli jo tuhansittain ihmisiä, joten jännästi hallituskavereiden löytäminen ihmismassasta oli haastavaa. Ilta sujui rauhallisesti ja päätimme jo puolen yön aikaan palata kämpälleni katsomaan Frendejä.
Iskän yolakki kolmenkymmenen vuoden takaa. |
Rauhallisen illan jälkeen oli helppo herätä vappupäivään ja suunnata
ylppärilätsä kutreilla keikkuen kohti Hämeenpuistoa. Keli oli viileä,
mutta mitä parhain. Siniseltä taivaalta ei voinut pongata ainuttakaan
pilveä. Katselimme teekkarikastetta ja treffasimme äitin ja iskän, jotka
olivat tulleet aurinkoisen vappupäivän viettoon Manseen :)
Olen loistava retusoimaan tiiän. |
Kävimme vapputorilla miljoonan muun vappuilijan kanssa ostamassa ison
pussin metrilakua ja ihmettelemässä torimeininkiä. Mä en muuten ole ikinä elämässäni omistanut sellaista
isoa, värikästä ja heliumilla täytettyä vappupalloa. Edes pienenä. Ja
joka kerran sellaisen nähdessäni sellaisesta haaveilen. Ehkä vielä
joskus ....
Torilta siirryimme joen rantaan terassille juomaan skumppaa (terassikausi avattu!) ja seuraamaan hyytävään veteen dipattavia, mutta silti riemusta kiljuvia teekkareita. Myöhemmin iltapäivällä pistäydyimme vielä Stefan's Steakhousessa syömässä (jos etsit Mansesta ruokapaikkaa, etkä välitä vaikka pihvi maksaisi vähän enemmän kuin 25€, suosittelen koko sydämeni pohjasta! Parhaat pihvit ja jälkkärit ever!).
Päivä oli kaiken kaikkiaan ihan mielettömän mukava :)
Tällaisia päiviä lisää! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)